JOE TURNER – The Boss Of The Blues Sings Kansas City Jazz
(Bear Family BCD 17505, 2-CD)
Big Joe Turner (1911–85) oli eittämättä yksi kaikkien aikojen jyhkeimmistä ja korskeimmista jump blues -shoutereista, jonka huikean pitkä ja laaja levytysura kesti katkeamatta 1930-luvun lopulta aina hänen kuolinvuoteensa 1985 saakka. Bluespomo, “Boss of the Blues”, totta tosiaan, eikä häntä tarvinne ylistää tässä yhteydessä enempää. Käydään siis tupla-cd läpi diskografiatiedon pohjalta, jolloin itse kukin voitte tehdä reilu parituntisesta paketista omat johtopäätöksenne. Todetaan kuitenkin vielä alkajaisiksi tuotoksen tykötarpeena tuleva ja Bear Familyn vakiintuneeseen tyyliin toteutettu laadukas, informatiivinen, parikymmensivuinen vihkonen.
Cd-tuplan 32 raitaa synnytettiin aikoinaan kahtena peräkkäisenä päivänä järjestetyissä levytyssessioissa 6. ja 7. maaliskuuta 1956. Turnerin supportina oli upea, tyylikäs nelimiehinen jazzpuhallinsektio sekä hänen luottopianistinsa, fantastinen Pete Johnson. Bear Familyn missio on ollut paketoida näiden sessioiden anti täydessä kokonaisuudessaan. Atlantic-firma julkaisi kyseisenä levytysvuonna juurikin cd:n nimeä kantavan kymmenen kappaletta sisältäneen vinyyli-LP:n, joka ajankohtansa huomioiden oli luonnollisesti vielä mono-äänite (Atlantic 1234). Tasan sama materiaali markkinoitiin neljä vuotta myöhemmin (1960) modernina stereo-LP:nä (julkaisutunnuksella SD 1234). Bear Familyn kummankin cd:n 10 ensimmäistä raitaa kattavat nuo stereo- ja mono-versioinnit. Jokainen päättäköön, onko tällainen toteutus mielekäs vai ei. Minusta on, ja musiikki on joka tapauksessa sanalla sanoen upeaa niin monoissa kuin stereosaappaissa.
Atlantic-albumeilta jätettiin jostain syystä ulos kappale Pennies From Heaven, joka päätyi sittemmin Turnerin myöhemmälle LP:lle “Big Joe Rides Again” (Atlantic 1332), josta siitäkin julkaistiin aikakauden hengen mukaisesti niin mono- kuin stereoversiot. Molemmat formaatit löytyvät totta kai siten myös BF-tuplalta, kummankin cd:n 11. raitana.
Jäljellä olevat 10 cd-siivua ovat sitten yhtä lukuun ottamatta uusio-ottoja LP 1234:n kappaleista ja ovat kaikki mono-formaatissa. Se yksi ja ainoa kokonaisuuden muusta ilmeestä poikkeava musta lammas on kakkos-cd:n epämääräinen instrumentaali Testing The Blues, jonka aikana Big Joe oli päässyt lepuuttamaan äänijänteitään. Nämä kaikki 10 lisukeraitaa on aiemmin julkaistu (ainakin) ranskalaisella LP:llä “The 1956 Boss Of The Blues Sessions – The Unissued Takes” (KC 108).
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 3/2020)
