JOE BONAMASSA – Now Serving: Royal Tea – Live From The Ryman
(Provogue PRD76419, CD/DVD)
Joe Bonamassa on kenties maailman ahkerin mies, ainakin jos puhutaan musiikin tekemisestä. Ellei hän ole studiossa, niin silloin hän todennäköisesti on kiertueella. Mieheltä pukkaa levyjä ulos niin nopeassa tahdissa, ettei perässä tahdo pysyä. Viime vuonna ilmestyivät ”Royal Tea” sekä ”A New Day Now” (”A New Day Yesterday” -levyn uusintapainos parannettuna versiona ja bonusraidoilla varustettuna), ja nyt pukkaa jo uutta livejulkaisua.
Vaikka COVID-19 on pysäyttänyt koko musiikkimaailman, ei se kuitenkaan ole estänyt Bonamassaa tekemästä ”konserttitaltiointia”. Peruuntuneen illan ainoaksi vaihtoehdoksi tuli striimattu keikka Ryman Auditoriosta. Bändi ei esiinny pelkille kameroille, sillä ”yleisöäkin” paikalla on, ei tietenkään elävää sellaista, vaan katsomoon laitettiin 2 000 pahvinukkea, joukossa mm. Bonamassan vanhemmat.
”Royal Tea” oli Bonamassan paluualbumi bluesin, tai hänen tapauksessaan tietenkin brittiläisen blues(rock)in pariin, joka oli inspiraation lähde nuorelle kitaristinalulle. DVD:llä Jeff Daniels toimii kertojana ja Bonamassa valottaa hiukan sitä, kuinka pitkä ja kivinen tie ”Royal Tea” -albumin tekeminen oli. Edellisen livejulkaisun ”Live At The Sydney Opera House” (ks. BN 300) tavoin materiaalia on valittu herran viimeisimmiltä albumeilta. Kappaleista 9 ensimmäistä löytyvät “Royal Tea” -kiekolta ja loput kolme ovat sitten “A New Day Now” -levyltä. Hieno idea, sillä en välttämättä jaksaisi enää kuunnella ”uusia versioita” sellaisista kappaleista, kuten Dust Bowl, The Ballad Of John Henry tai Sloe Gin. Eiköhän niistä löydy jo riittävän monta versiota erilaisilta Bonamassa-livejulkaisuilta.
Vaikka Bonamassa esiintyykin tyhjälle salille, on hän bändeineen alusta lähtien täysillä mukana. Jokainen kappale on soitettu eri soittimella, ja maestro vaihtaa kitaraa todennäköisesti vain because he can. Monet kappaleista toimivat studioversioita paremmin, vaikka sovitukset ovat hiukan lisää pituutta saaneetkin. Hyvänä esimerkkinä levyllä vähän kuuntelukertoja saanut A Conversation With Alice, joka pidennettyine kitarasooloineen toimii studioversiota eloisammin. Jethro Tullin ohjelmistosta lainattu A New Day Yesterday on aina yhtä mieluisa kuunnella. Slidekitaroitu Cradle Rock on todella rankka ja todennäköisesti paras kuulemani versio aiheesta. Lookout Man! -kappaleen murisevan bassointron saattelemana saamme lavalle vierailevan harpistin Jimmy Hallin. En ole koskaan pitänyt häntä minään huippuharpistina, mutta hyvin herra tällä kertaa tonttinsa hoitaa. Sen verran on asennetta laitettu peliin, että studioversiolla pyyhitään lattiaa mennen tullen. Melodinen Why Does It Take So Long To Say Goodbye ja majesteetillinen Beyond The Silence toimivat myös levytettyjä versioita paremmin. Jälkimmäisessä kakkoskitaristi Rob McNelly saa soolokitaristin vuoron. Suosikikseni nousee varsin jäätävää menoa tarjoileva wah wahilla ryyditetty I Didn’t Think She Would Do It.
Leikkaukset ovat maltillisia kuten muillakin Joe Bonamassan DVD:eillä. Tällä kertaa lähikuvaa on ymmärrettävistä syistä huomattavasti aikaisempia julkaisuja runsaammin, mutta se tuskin ketään haittaa. Koska elävää yleisöä ei paikalla ollut, ovat julkaisun yleisöäänet peräisin aikaisemmilta livenauhoituksilta. Musiikkia kuunnellessa livetunnelma välittyy tämän ”hybridiversion” kohdalla aika hyvin. Kuvallisessa versiossa siirtymiset toisille keikoille hiukan häiritsevät. Mielestäni olisi ollut parempi vaihtoehto lisätä vain yleisöäänet ja näyttää vaikka bändiä aplodien ajan. Vaikkei tämä uusien kappaleiden lisäksi tarjoa sinänsä mitään uutta edellisiin Bonamassan livetuotoksiin, niin kyllä jokainen herran musiikista pitävä tämän kokoelmiinsa haluaa muodossa tai toisessa. Sinne se sopiikin hyvin ”Royal Tea” -julkaisun kaveriksi.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2021)
