JANNE KAUNISTO – Eilistä vain
(omakustanne)
Janne Kauniston ”Eilistä vain” tarjoaa kymmenen kappaleen verran suomenkielistä peruscountrya. Harvemmin näin oivallista suomikantrilevyä vastaan tuleekaan. Erityisesti mieltä lämmittää se, että käännökset ovat kautta linjan onnistuneita. Riimeissä ei ole oiottu, mutta myöskään niiden vietäväksi ei heittäydytä. Alkuperäisten tarinoiden aineksia on kappaleisiin sisällytetty ilahduttavan runsaasti. Vaikka tekstin hienouksista osa menisikin ohi korvien, niin sanoma kyllä välittyy pinnistelemättäkin.
Musisoinnista vastaa Tuomas Metsberg & His Strangers, joten siltäkin osin homma on hyvissä käsissä. Kappaleet soitetaan pitkälti alkuperäisten versioiden tyyliin. Kokonaisuutta ei hilata suomirokin tai iskelmänkään suuntaan, vaan se pidetään rehellisen countryna ja osataan myös sellaisena toteuttaa. Parhaimmillaanhan country on näennäisen niukasti, ilman turhia rönsyjä rullaavaa tarinankerrontaa. Moni luulee sen taitavansa, mutta totuus on toinen. Tällä levyllä bändi toimii juuri niin kuin pitää. Orkesterinjohtaja Metsbergin kitara jakaa pitkälti soolovastuun Olli Haaviston stilikan kanssa. Laulujen ehdoilla soitetut välikkeet ovat maltillisen tyylikkäitä, mutta sisältävät pieniä vinkeitä ”juttuja”, jotka väkisinkin nostavat hymyn suupieleen karehtimaan. Pari kertaa soittoniekat astuvat soolojensa ajaksi bokseista ulkoilemaan tyylikkäin lopputuloksin.
Laulajana Kaunisto on turhia venkoilematon, miellyttävä-ääninen ja vahva tulkitsija. Hänen soundillaan olisi turvattu tulevaisuus itkelmämusiikin parissa. Toivotaan kuitenkin, että kantrin kapeampi ja rouheisempi leipä maistuu jatkossakin.
Materiaalivalinnoissa rima on pidetty korkealla. Kaunisto on suomentanut esitettäväkseen nipun varsin klassisia countrypiisejä. Esimerkkinä mainittakoon Merle Haggardin Swinging Doors (On ovet auki), Willie Nelsonin Yesterday’s Wine (Eilistä vain) ja George Jonesin tunnetuksi tekemä She Thinks I Still Care (Piittaavan kai luulee mun). Western swing -pala Bubbles In My Beer (Poreilevaan tuoppiin tuijotan) ja You’re Still On My Mind (Pullot tyhjät, pääni täys) tarjoavat kerrassaan makoisaa instrumentaali-ilottelua. Ensin mainitussa vierailee myös Tero Pulkkinen haitareineen.
Levyn päättävät rehvakkaasti Willie Nelsonilta lainattu ja alkuperäisversion hengessä vierailevien solistien kanssa tulkittu Mut blaadatkaa kun tyhjää potkaisen (Roll Me Up And Smoke Me When I Die) ja Tekiks Freukkaritkin näin? (Waylon Jenningsin Are You Sure Hank Done It This Way?) – oiva nyökkäys yhden esikuvan suuntaan.
Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa – ja niitä omiakin piisejä. Tämän levyn perusteella Kaunistolle on ovet auki muuallekin kuin lähikippolaan.
Marko Aho
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
