Levyarvio: Hustle Fuzz


HUSTLE FUZZ – Franz Wunderbaum
(Boogy Productions BOOGYLP01, 12″ LP)

Musiikkipiireissä laajasti arvostetun kosketinsoittajan Jussi Reunamäen poismeno vuonna 2020 katkaisi murheellisella tavalla myös Helsingissä päämajaansa pitäneen instrumentaaliyhtye Hustle Fuzzin nousujohteisen tarun. Rehvakkaasta boogaloo-jazzista sekä muista vastaavista juurimusiikkisektorin tanssivetoisimmista osa-alueista itsenäiseen tapaansa ammentavan ryhmän kakkosalbumi on kuitenkin saatettu suru-uutisesta huolimatta pienehköllä viiveellä markkinoille kitaristi Henri Jokisen, fonisti Juho Hurskaisen, basisti Seppo Kylänpään ja rumpali Severi Koivusalon voimin.

Ymmärrettävästi levy on miellettävissä bändikavereiden persoonalliseksi audionekrologiksi Reunamäelle, jonka urut soivat yhä osalla äänitteistä keskeisessä roolissa. Hänen koukuttavaa urkuliidiään kuullaan mm. Seppo Kylänpään kirjoittamalla Jazzkadun paella -kappaleella sekä urkurin omaa käsialaa olevalla lempeän Booker T’maisella maalailulla Franz Wunderbaum Rides Again.

Reunamäen muistolle on erityisesti osoitettu lauluraita When The Night Falls. Jo vuonna 2016 taltioidulle instrumentaaliesitykselle on lisätty jälkikäteen Noora Tommilan kirjoittamat ja tämän yhdessä Bina Nkwazin kanssa tulkitsemat sanat.

Hilpeämpää totuuspohjaa taas liittynee Sami Saaren raukeasti vokalisoimaan sekä kokoonpanoa gogo-asein vahvistavan Nieminen ja Litmanen -duon tähdittämään matkaraporttiin Karhun kanssa Cannesiin.
Hustle Fuzzin koko henkilöstö on antanut oman sävellys- ja sovituspanoksensa levytysrepertuaariin, esimerkiksi Juho Hurskaisen käsialaa on vaikuttava lattariavaus Fino All’ Ultimo Respiro.
Määrällisesti seurueen ahkerin kynäilijä on kuitenkin ollut Henri Jokinen. Hänen hengentuotteisiinsa lukeutuu jazzahtava Selkämeri, jolla kuullaan myös toista kokenutta kitaravirtuoosia Seppo Tyniä. Jokisen rautalankamaisen kuulaalla popnumerolla Natalie hänen melodiakulkujaan seurailee hallitusti jälleen soittokunnan kanttoristin paikan vallannut Sami Nieminen. Tunnistettavimmillaan kuusikielistaituri on silti kitaran ja saksofonin välisellä veikeän Henry Mancini -vivahteisella, hienokseltaan myös slaavilaissävyisellä dialogilla Yyterin hiekkamies sekä hersyvällä takaa-ajogroovella Hunaja-ansa.

Raumalla sijaitsevassa Kulttuurikuppila Brummissa livenä 2016 ikuistettu Peace In The Valley -päätös antaa Jokisen Telecastereineen hienostuneesti tukemana levyn viimeisen ja kiistatta koskettavimman lauletun sanan Eero Raittiselle.

Hustle Fuzz -laaksoon on nyt laskeutunut rauha, mutta toivottavasti hienon yhtyeen saaga saa vielä tulevaisuudessa jatkoa.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)

Share