HONEY B & T-BONES – Buzzing! 40th Anniversary Album
(Emsalö Music/Kennostot-22-1)
Tasavuosistaan perinteiseen tapaan bailutuulelle intoutuva Honey B & T-Bones on ottanut tämänkertaiseksi missiokseen aiemmin levyttämänsä tuotannon päivitystehtävät. Kiertueillaanhan tämä nuorekas nelikymppinen on läpi pitkän taipaleensa jo osoittanut, ettei suositunkaan studioaikaansaannoksen tarvitse aina keikoilla liipata välttämättä edes läheltä sitä, miltä kappale on alkujaan kuulostanut. Kekseliäät uusiosovitukset ovat epäilemättä varmistaneet vuosien saatossa monen iäkkäämmänkin Honey B -standardin säilymisen bändin repertuaarissa.
Nyt yhtye on kuitenkin toteuttanut totaalisen retrospektiiviporautumisen hunajaiseen luuytimeensä. Sekä omakustanteisena CD:nä että Emsalö Musicin vinyylisenä pienpainoksena saatavilla oleva albumi tuo pistosetäisyydelle kahdeksan polttavaa HBTB-kierrätystä alkujaan vuosien 1986 ja 2009 välillä julkaistusta materiaalista. Niiden lisäksi ennenkuulematonta T-Bonesia edustavat äksysti Teksas-bluesaava Ride! Ride! Suffer! sekä vuonna 2017 saman joskin tuolloin nimeä Honey B Family totelleen kokoonpanon äänitteenä ensi kertaa esitelty slide- ja stemmalauluterästeinen trad.-gospelnumero Keep Your Lamp Trimmed And Burning.
Jännittävien kappalevalintojen lisäksi yhtye varmistaa uteliaisuuden heräämisen myös vaihtamalla muutamilla bravuureillaan pääsolistia. Näin tapahtuu mm. rytmiikaltaan hieman syvempään uurrettuja kerrostumia alkuperäiseen rockabillyrunkoonsa saaneella Howlin’ At The Moon Pt. 2:lla sekä tahtilukemiltaan hidastuneella bluesgroovahtavalla Mighty Visionilla, jotka ensikierroksella tulkitsi nyt laulusta vastaavan Aija Puurtisen sijaan Esa Kuloniemi. Yhä enemmän ykkösvokalistin rooliaan vaimolleen luovuttanut Bluesministeri tulkitsee levyllä soolona ainoastaan valloittavan Train I Ride -bluesinsa, pitäytyen tällä suoritteella myös huomattavan lähellä originaaliversion yleisilmettä. Sitäkin vahvemmin Esa kohdistaa energiaa jäljittelemättömään ja räväkästi tilan haltuun ottavaan kitarointiinsa – mikä vääjäämättä merkitsee monen pitkäaikaisen fanin korvissa odotettua kotiinpaluuta ”vanhaan kunnon T-Bones -työstöön”. 1980-lukuisista rokkaavista keikkasuosikeista myös V8 Fordin garagepunk-asenteella uhitteleva kakkosluenta on täydellinen eksemplaari bändin omien hengentuotteiden taipuvaisuudesta vaikka millaisiin asentoihin tahansa. Sitä vastoin Kuloniemi-Puurtinen -kaksikon 1990-luvun mestarillisimpiin säveltöihin lukeutuva Ice Cold Feeling kyllä uhkaa menettää hieman alkuperäistä surf-rokahtavaa hohtoaan rocksteady-muottiin kesytettynä.
Viimeisten noin kymmenen vuoden ajan etupäässä nelihenkisenä keikkaillut orkesteri muistuttaa home coming -aatoksistaan myös tiivistämällä studiorivistönsä takaisin trio-muodostelmaan, jossa perustajakaksikon kaverina kolmantena pyöränä taituroi verenperintönä vanhempiensa musiikkigeenit saanut, alati kehittynyt ja omilla jazz-sektorin ansioillaan vuolaita kehuja ansainnut rumpali Mooses Kuloniemi.
Vaikka Honey B & T-Bones vaikuttaakin säilyttäneen livekentällä ihailtavan hyvin sekä atleettisuutensa että luomishalunsa, pitkäsoittojen julkaisusyklillä mitattuna se ei ole liian usein päässyt kuulijoitaan ilahduttamaan. Kolmekymmenvuotispaalun kunniaksi julkaistun livetuplan ”Alive In Helsinki” sekä 2016 ilmestyneen edellisen studiotäyspitkän ”Time Was” seuraksi sekä ”Buzzing!” että sen piakkoin ilmestyvä, kokonaan uudesta materiaalista rakentuva jatko-osa ovat siksi äärettömän tervetulleita täydennyksiä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2022)
