HONEY AALTONEN – Got Honey If You Want It!
(Bluelight/Isko 922023)
Edesmenneellä Honey Aaltosella oli tapana paitsi viettää synttäreitään julkisten ja vahvasti livemusiikkipitoisten ravintolakekkereiden merkeissä, myös juhlistaa etenkin pyöreitä vuosiaan erilaisilla äänitejulkaisuilla. Niitä syntyi bilevieraille jaettavaksi Bluelight Recordsin ja päivänsankarin Isko-etunimeä kantaneen kimppalevy-yhtiön kautta sekä seiskatuumaisina vinyylisinkkuina (2005), CD:inä (2010) että kymppituumaisina LP:inä (2020). Tätä perinnettä Bluelight-Isko -yhteenliittymä jatkoi vielä postuumisti rakastetun muusikon, toimittajan, kirjailijan ja levykauppiaan muistoksi järjestetyn mittavan bändikavalkadin yhteydessä Helsingin Tavastia-klubilla helmikuussa 2023. Tuolloin sadalle nopeimmalle ovesta sisään rynnineelle yleisön edustajalle ojennettiin räpylöihin kappale rajoitettua CD-painosta, jonka myötä tarjoutui mahdollisuus palata tunnelmissa takaisin vuoteen 2010 ja Hunan 50-vuotiskarnevaaleihin niin ikään jo täältä ikuisuuteen siirtyneessä Helsingin Bar Dubrovnikissa. Varsinaiseen myyntiin kyseistä kiekkoa ei koskaan riittänyt, sen sijaan levyn digitaalinen näköispainos ilahduttaa nyt kuulijoita erinäisissä suoratoistopalveluissa.
Honeyn illanvietoissa lavalla tyypillisesti sattui ja tapahtui, joskus myös sangen spontaanisti, vaikka juhlakalu itse tunnettiinkin tässä suhteessa tarkan ennakkosuunnittelun puolestapuhujana. Dubrovnikissa elävän musiikin tarjonnasta oli pestattu huolehtimaan kaksi ydinkokoonpanoa, joista ensimmäinen sai luvan totella tuona ehtoona kutsumanimeä Honey’s Rockin’ 50 (kitaristi Eero Vaajoensuu, basisti Toni Liimatta, rumpali Slim Salminen sekä taustalaulaja Katri ”Miss Cat Lee” Somerjoki). Levyltä kuultuna se esitti ainakin raivoisat Honey’s 45 -pirskeiden puitteissa alkujaan julkaistut singlehittinsä Vamp Me ja Safe, Sane And Single – näiden karkeloiden aikoihin Honey oli tosin tainnut jo menettää jälkimmäisen Louis Jordan -bravuurin listaamista teeseistä kaikki kolme. ”Fuckin’ 50 years!”, kuten seremoniamestari Aaltonen huomaa ponnekkaasti täsmentää.
Edellisten soittajien seuraan nousivat eräässä kohtaa tilaisuutta odotetusti myös Tortilla Flat -ryhmän kantavat voimat, harpisti-laulaja Kari ”Good Rockin’” Kempas ja kitaristi Mikko ”Smokey” Suhonen, ilmeisesti aikataulustaan hieman myöhässä – kuten Honey, lakonisesti esittelyssään toteaa, ”koska bändikin oli aina kaikesta myöhässä, myös menestyksestä.” Riehakas tunnelma on joka tapauksessa stagella selviö, kun Aaltosen ”nuorena idealistina” bändin debyyttisinglelle 1983 kirjoittama bluesshuffle If We Talk About Music – It’s Rhythm And Blues polkaistaan tuttuun tapaan käyntiin. Takuuvarmaa ja aina yhtä riemun täyteistä Tortilla-kyytiä tarjoaa myös Honeyn bravuurilaulunumero Sugar Daddy Blues.
Ja sitten jotain aivan muuta: Läpi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Honeyn toisena kantayhtyeenä toimi Cat Lee & Co., jonka vakiintuneimmassa koostumuksessa hänen ja laulaja Katri Somerjoen ohella hurmasivat väkeä keikka keikan perään kitaristi Stefanos Hirvonen ja kontrabasisti Timo Tuppurainen. Poiminnot bändin laajasta ohjelmistosta valikoituivat tiiviiseen spesiaalisettiin totta kai Honeyn henkilökohtaisten suosikkien joukosta. Aikaisemman blues- ja rock’n’roll-räimeen vastapainona Dubrovnikin kuulijoille tarjoiltiinkin mm. folk-hengessä herkistelleet kappaleet In The Garden ja The Colours Of Autumn, josta viimeksi mainittu oli Aaltosen omaa käsialaa. Näiden välissä esitetyn Honeyn Matti-kissasta inspiraationsa saaneen tunnelmoivan Meaow’n jälkeen repertuaari näyttää vielä lopuksi ohjautuneen lennokkaampaan suuntaan, show’n huipentuessa versioon Albert Järvisen Let’s Have A Ballista sekä Honeyn kirjoittamaan parisuhdetilitykseen Little Miss Monster. Tortilla Flatinkin levyttämälle mutta Cat Leen tulkitsemana tyystin uuden feminiinin tulokulman saaneelle swingille liittyy myös Good Rockin’ Kempas mukaan jammaamaan ”Mississippin saksofoneineen”.
Kiitos digitallenteen aikoinaan tehneen Pasi Rytkösen sekä Topi Suurosen suorittaman editointi- ja masterointityön, hilpeiden pippaloiden tunnelmiin voivat nyt jälkikäteen palata sekä alkuperäistilaisuuden missanneet että mahdollisen muistinmenetyksen tapahtuman jälkeen syystä tai toisesta kokeneet. Extraplussat Pasille myös Monsieur Aaltosen erään lemppariyhtyeen The Rolling Stonesin konserttialbumin ”Got Live If You Want It!” graafista ilmettä veitikkamaisesti mukailevasta levyn etukannesta. Happy Rock’n’Roll, Honey, kerran vielä, sinne yläkertaan, otetaan ne yhdet sitten seuraavan kerran taivasbaarin tiskillä kohdatessamme.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2023)
