HONEY AALTONEN – 6 X 10
(Isko/Bluelight 922020, 10″ LP)
Uskoako tuota. Toimittaja, levykauppias, muusikko ja (mediatiedotteiden mukaan myös) mielipidevaikuttaja (!) Honey Aaltonen väittää visusti täyttävänsä jälleen pyöreitä, mutta eihän herran neliviitostenkaan juhlimisesta (tuolloin uunituoreen 45-kierroksisen vinyylisinglen tahdittamana) ole voinut vierähtää muutamaa vuotta enempää. Ehkä hän päin vastoin nuortuu, ovathan tällä hippojen kunniaksi tehdyllä kymppituumaisella minialbumillakin kierrokset pudonneet 33 ja yhteen kolmasosaan (näiden välissä toki ilmestyi myös uljas 50-vuotis-cd, jonka pyörimisnopeuksia en kuitenkaan iäkkäämmän äänitekniikan ystävänä uskalla lähteä edes arvuuttelemaan)!
Totuuden maestron vuosirenkaista taitaa silti heti alkajaisiksi paljastaa jopa lyhyen matematiikan lukeneille kiekon nimikkokappaleeksi valikoitunut r&b-rutistus I’m Six Times Ten. Heikki ”Heppi” Keskisen saksofonilla on tässä kaikessa överiydessäänkin vilpittömästi vain riemukkaita tuntemuksia nostattavassa esityksessä keskeinen pahiksen roolinsa, vaan eivätpä muutkaan päivänsankaria säestävät Honey’s Rockin’ Sexagenariansin kaartilaiset täysin viattomia pojankoltiaisia taida enää olla. Mukana nimittäin rettelöivät esimerkiksi muuan T-Bone Ed Kuloniemi basson varressa sekä kaiken kaikkiaan aivan liian harvoin levyttävänä kitaristina nykyisin kuultava Kari ”Playboy” Johansson.
Säntillisesti itseään vuosikymmenestä toiseen elävien kirjoissa pitävä Tortilla Flat tarjoaa tälle otannalle livenä äänitetyn rapaisen bluesslovarin I’m Tired Of Being Your Beggar, joka on totta kai yhä Aaltosen pettämätöntä käsialaa, vaikka laulajana kerjuuhommien kuluttavuudesta nyt sanaileekin bändin ykkössolisti Kari Kempas.
Toinen Honeyn rakkaista lapsista, instrumentaalicombo Big Bertha & The Bulldozers raivaa 6-raitaisen lätyn kummaltakin puolelta haltuunsa yhden siivun. Alkuperäisen fonisti-Berthan pitäytyessä näillä uusilla levytyksillä ryhmän ”musiikillisena johtajana” on vastuulliset puhallinosuudet saanut hoidettavakseen Panu ”Saxman” Syrjänen. Matti Jurvan peruja oleva Dallapé-ikivihreä Sulamith kuten myös Nino Rotan unohtumaton Kummisetä-hitti Speak Softly Love ovat kuin sävelletty varta vasten puskutraktorikoplan tarpeisiin. Exotica-henkisinä maalailuina molemmat ovat luontevaa jatkoa Bulldozersin ikimuistoiselle Nuoruustangolle, jota edelleen tapaa silloin tällöin kuulla ainakin tyylitietoisimpien klubitiskijukkien vinyylilautasilla.
Eittämättä hieman tarkoitushakuisestikin parodian puolelle Aaltonen lipeää rempseällä balladilla Hawaiian Honeymoon, jolle kiitollista kompensaatiota tarjoaa duettokumppanina toimiva Pia Sundqvist. Hawaiian Hula Hoppersin mainitseminen esityksen taustajoukkiona puolestaan antaa yleensä lupauksen armottomasta soitannollisesta kimppakivasta mestarikitaristien Lefty Willie Leppäsen ja Stefanos Hirvosen kesken. Tältä iloittelulta ei voida – onneksi – taaskaan välttyä.
Toisenkin dueton Aaltonen on synttärikakulleen pyöräyttänyt. Jo 1980-luvun puolivälissä Blue Northin kokoelmalle ”Livin’ Finnish Blues” ensi kertaa levytetty Tortilla Flat -numero Bedknobs Rockin’ kuullaan nyt Tina Bednoffin, tämän The Cocktailers -yhtyeen sekä fiittiharpistina musisoivan Kempaksen onnistuneesti uudelleensovittamana rhythm’n’blues-shufflena.
Tiettävästi ennakkovaroituksista huolimatta tämä pieni suuri tuotos on päätymässä rajoitettuna painoksena myös kaupalliseen jakeluun, joten muistakaahan pistää levydiilerillenne tilausta menemään. Ilman sitä ette nimittäin voi millään kattavasti tietää, mitä se paljon puhuttu Happy Rock’n’Roll on!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
