HESSU PIRHONEN FOUR – 4 By 4
(Sweltosound SVECD 3)
Osaajista on moneksi. Hessu Pirhonen tiedetään paitsi taitavana juurimusiikkibändeissä ikänsä mainetta niittäneenä kosketinsoittajana, myös toimittajana, kirjailijana, näyttelijänä sekä armoitettuna keräilymiehenä, jonka asiantuntemuksesta tällä saralla on saatu nauttia myös Blues Newsin palstoilla. Vielä samaan ansioryppääseen voisi liittää levy-yhtiön pyörittämisenkin, Sweltosoundilla Pirhonen on tosin julkaissut etupäässä omaa tuotantoaan.
The Young-Holt Trion vuoden 1966 läpimurtolevytys Wack Wack tarjoaa suomalais-uusintana heti useamman yllätyksen. Juha Takasen Ääni-studion kalustot ovat ikuistaneet instrumentaalinelikon soitannollisesti piinkovaa soundia hyvinkin alkuperäistä kunnioittavalla tavalla. Soitto- ja tallennuspuolen taso ei kuitenkaan ole levyn varsinainen jymypaukku, vaan se, miten kitaristi Gona Lehtinen on päässyt keplottelemaan kappaleeseen mukaan koko lailla toisesta ulottuvuudesta peräisin olevan fuzz-johdatteisen kitarasoolon. Selityksen moiseen toimintaan antaa The Ventures, jonka tuimalla vuoden 1967 tulkinnalla oltiin päädytty hieman samantapaiseen ratkaisuun. Äänimies Takanen itse rumpujakkaran takana tarjoilee hänkin esityksen loppupuolelle melkoiset ”Redd” Holt -fillit ja Jan Smedberg, tyylitaituri kontrabassonsa äärellä on totisesti Eldee Young -maneerinsa kuunnellut.
Syvältä 1960-luvun alun jazzgroovesta kaivautuu esiin myös Buddy DeFranco – Tommy Gumina Quartetin originaali The Monkey. Klarinetistin ja haitaristin alkujaan tähdittämä exoticaveikeily kokee nyt napakan r&b-twistaavan comebackin.
Eniten omille poluilleen seurue livahtaa versioidessaan Fats Dominon rouvalleen vuonna 1963 omistamaa teemavalssia Song For Rosemary. Neljän herran kopla tekeekin Allen Toussaintin Java-henkeen mukaillussa otossaan täysipainoista jälkeä. Domino puolestaan oli tarvinnut oman Nashville-sessionsa tueksi reippaasti yli kymmenhenkisen Bill Justisin ohjastaman ammattilaisorkesterin.
Gona Lehtinen anastaa toistamiseen huomion nimekkäällä Lonnie Mack -numerolla Down In The Dumps, jonka muutoin melko kurinalaiseen sovitukseen on itseoikeutetusti vaihdettu Pirhosen piano alkuperäisen foniosuuden tilalle.
Hyväntuulisen, soittokertoja verrattomasti kestävän cd-EP:n täydentää vielä bonusraitana uudelleenmasteroitu näkemys lehdessä aiemmin sinkkuna esitellystä erinomaisesta Pirhonen-Takanen -sävellyksestä Ben On The Move.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
