Levyarvio: The Hel-Gators


THE HEL-GATORS – Black Lipstick & Other Tinseltown Stories
(Bluelight BLR 33237 1/2)

Jussi Sydänmäen (laulu ja rummut), Jarmo ”Jama” Löfin (kitara) ja Marko Mainelakeuden (basso) muodostaman trion viides kokopitkä paljastaa hakeneensa yhden monista inspiraatioistaan William J. Mannin kirjasta Tinseltown. Tunnustusta saanut vuonna 2014 ilmestynyt teos on toistaiseksi lukematta, mutta Hollywoodin syntisemmälle puolelle kurkistavan opuksen voi silti helposti mieltää liippaavan hyvinkin läheltä suomalaisyhtyeen tuotannon etymologiaa. The Hel-Gatorsin tapauksessa tekstit ovat Sydänmäen käsialaa. Neobilly- ja garagerokahtavan säveltaiteen on edellä mainittu nikkaroinut julkaisuvalmiuteen pääosin yhteistyössä Löfin kanssa.

Tinseltownin henkeä seuraten orkesterin tarinat liikkuvat elokuvakaupungin menneiden vuosikymmenten mieltä kutkuttavissa kulisseissa, mutta samalla myös Sydänmäelle niin ominaisessa paikkaan ja aikaan sitomattomassa Mikä-Mikä-maailmassa. Aatetta vankistaa levyn kanteen solistin rinnalle nostettu kuva Maila Nurmesta alias Vampirasta.

Vaan entä sisältö? Kohtalokkaan goottileidin jumalointiin keskittyvä Black Lipstick sekä stadionkelpoisella rumpujen paukkeella käynnistyvä Poker Face lisäävät Hel-Gators -kuvastoon hieman 1980-lukuista katurock-vivahdetta, Sydänmäen yhtyeiden äänitteillä usein aiheeksi seuloutuva kieroutunut tanssiinkutsu vauhdittaa Twilight Dancea ja häivähdyksen verran new wave -hakuiseen Old As Sodomiin on totta kai poimittu virikkeitä samannimisestä kirjallisuuden suosimasta turmion pesäkkeestä.

Ennen kaikkea The Hel-Gatorsin musiikissa soi silti neobilly, mutta kolmikon itsenäisesti katalysoimalla tavalla. Mm. Rahalle persosta mutta sisältä kuolleelta vaikuttavasta epelistä valistava Hollow Joe, elokuvateollisuuden seksismistä muuan Mrs Ellen O’Gradyn 1920-luvun alun alkuperäispuheen tekstien välityksellä paasaava Into Shreads, kahden miehen yhteisestä ihastuksen kohteesta ja asetelmasta vääjäämättä seuraavasta yhteenotosta sanaileva Duel At The Dawn sekä jo sinkkulohkaisuna innostuneen vastaanoton saanut ahnas junalaulu Tinseltown antavat puritaanisimmille tyylipoliiseille tärkeitä oppitunteja siitä, miten hetkessä elävää rock’n’rollia voi ja oikeastaan kuuluukin lohikäärmeen vuonna 2024 tehdä.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)

Share