HEINOSET
(Royal Mint, 7” single)
Mr. Faraway Man / Blues House
Tunkkaisempaankin kellariin on johdettavissa raitista ilmaa, mikäli vain tekijät tietävät mitä ovat tekemässä ja tekniikka pelaa. Yhdessä ja erikseen myös juurimusiikillisen ymmärryksensä tasoa pitkään kerryttäneet helsinkiläiset Petri Kautto ja Eeti Nieminen eivät ole Heinoset-projektillaan turhaan kainostelleet oman lokeroinnilta vapaan roots-visionsa julkituomista. Rumpali ja tuottaja Nieminen (mm. Mopo ja Jimi Tenor) tunnetaan kuitenkin enimmäkseen jazzin parista, kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Kautto taas osataan jo entuudestaan kytkeä myös afroamerikkalaiseen äänimiljööseen sekä soololevyjensä että useiden muiden kokoonpanojensa (mm. Eero Raittisen Eldis, Reporters ja Marjo Leinonen & Publicans) perusteella. Tämä kombinaatio on tuottanut kutkuttavan, vahvasti treenikämpältä tuoksahtavan mutta toteutukseltaan harkitun oloisen opinnäytteen siitä, miten pelkistetty rumpukoneen nakutus on mahdollista saada soimaan sulassa sovussa erilaisten ”oikeiden” soittimien kanssa – ja mikä tärkeintä, tuoden samalla tuoretta pers-pektiiviä myös kahteen niinkin ”kaiken kokeneeseen” musiikinlajiin kuin reggaehen ja bluesiin.
Muusikot ovat levytietojen mukaan jakaneet esitysten tekemisestä koituneen taakan tasaisesti keskenään. Elektronisemman puolen he mitä ilmeisimmin ovatkin hoitaneet kimpassa, muilta osin Nieminen luonnollisesti keskittyy ensisijaisesti rumpuihin ja Kautto vastavaasti leipälajeihinsa lauluun sekä kielisoittimiin. Tyylillisesti 1970-lukuiseen rocksteadyyn kaartuvalle Mr. Faraway Manille tiristää vielä omat mainiot pasuunasoolonsa Heikki Tuhkanen, vastaavasti maanläheistä John Lee Hooker -sävyistä Blues Housea herättelee vastustelemattomalla tavallaan uudelle vireystasolle toinen kovan luokan puhallintaituri, saksofonisti Joakim Berghäll. Muutoin esitys pysyy tiukasti Kauton näpeissä hänen traditiota kunnioittavan laulu- ja kitaratyöskentelynsä myötä. Kappaleen uusiuduttua b-osassaan huimaksi melodiseksi popjazziksi vaihtuu myös sisäistysvastuu luontevasti kuulijan kontolle.
Tietäjät tietävät myös levyn etukantta tarkemmin syynätessään, miksi juuri nyt ei ollakaan tekemissä aivan minkä tahansa kokeellisen klitsuduon kanssa? Kyllä, FBS:n Suonionkadun ”läävällä” ja yhdistyksen elämää nähneellä sohvanrähjällähän siinä arvoisat soittoniekat ”avustajineen” patsastelevat.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
