HANK BALLARD AND THE MIDNIGHTERS – Hank Ballard Rocks
(Bear Family BCD 17580)
Hank Ballard and The Midnighters, vanha suosikkini jo vuosikymmenten takaa, on saattanut jäädä unohduksiin jopa meidän lehtemme lukijoilta. Ehkäpä nuoremmat eivät ole edes kuullutkaan bändistä, joten tämä uusi kokoelma palauttakoon ryhmän jälleen kaikkien tietoisuuteen!
Taisi taas olla vähän turhan raflaava aloitus, mutta tarkoitus oli hyvä. Hank Ballard and The Midnightersilta ei ole tainnut tulla kelpo kokoelmaa tällä vuosituhannella. Sinällään outoa, sillä kyseessä oli yksi menestyksekkäimpiä rhythm and blues -lauluyhtyeitä. Kyllähän tämä julkaisu oli iloinen myös henkilökohtaisesti, sillä levyhyllyjä selatessani huomasin siellä olevan kymmenkunta Ballardin vinyyliä, mutta ei yhtään CD:tä ns. pikakuunteluun. Lienee jäänyt jonkun parempaan hyllyyn.
Hank Ballard and The Midnighters nousi huipulle levytyksellään Work With Me Annie, joka kiipesi rhythm and bluesin listaykköseksi vuonna ’54 ja pysyi listalla peräti 26 viikkoa. Sekä kappaleen sanoitus että esitystapa oli niin seksuaalinen, että valkoinen ostajakunta osti sitä salaa tiskin alta. Hitti poiki tuohon aikaan tyypillisiä jatko- ja vastausosia. Rohkeasti Etta James tarttui tilaisuuteen vastatessaan Dance With Me Henry ja Roll With Me Henry. Henryhän oli luonnollisesti Hankin kastenimi. Ballardin jatko-osat olivat Annie Had A Baby (varoitus nuorisolle?) ja Annie’s Aunt Fannie. Ettalle hän vastasi: Henry’s Got A Flat Foot, Can’t Dance No More. Melkoinen soppa! Mutta eihän tuo touhu pelkkään Annieen jäänyt. Work With Me Annie -hitin seuraaja oli vieläkin uskaliaampi Sexy Ways. Valkoisen nuorison vanhemmille se oli suorastaan pornoa!
Hittejä Hank Ballard and The Midnighters teki ”Annie-jupakankin” jälkeen – mutta ehkä vähän sovinnaisemmin. Rock’n’rollin saavutettua (vanhempien pahennuksesta huolimatta) tukevan jalansijan musiikkibisneksessä, nousi Ballard edelleen listoille. Vuosikymmenen vaihteessa hittejä olivat mm. Finger Poppin’ Time, Let’s Go, Lets, Go, Let’s Go ja Hoochie Coochie Coo. Vaarallisin taisi olla hänen sävellyksensä The Twist. Se oli alkujaan vain singlen kääntöpuoli, mutta kun Chubby Checkerin versio vei sen listaykköseksi, alkoi raivoisa twist-hysteria. Twist oli tanssi, joka muistutti enemmän soidinmenoja kuin vanhanaikainen paritanssi. Siinä ei ollut liian tarkkoja tanssikuvioita – vääntelehti makunsa mukaan ja tarkkaili toisiaan. Chubby Checker ei siis ollut twistin keksijä, kuten yleensä väitetään, mutta toisaalta Ballardin alkuperäisessä esityksessä ei vielä käytetty ns. twist-komppia, vaan mentiin reippaalla shufflella. Niin myös mentiin maailman parhaalla twist-kappaleella, Sam Cookin Twistin’ The Night Away’llä.
Olen kuullut kerrottavan (en jaksa kaivaa tilastotietoja), että Hank Ballard olisi ollut ensimmäinen hittimaakari, jolla olisi ollut kolme levyä listoilla samana vuonna, vuonna ’60. Sen päihitti vasta brittien maihinnousu The Beatlesin myötä nelisen vuotta myöhemmin. Näin voi olla, mutta Hank Ballard jatkoi uraansa huomattavasti Beatlesia pidempään – jatkaen esiintymisiä vielä vuosikymmenet.
Hieman kysymyksiäkin tulee mieleen. Miksi levyllä ei ole esimerkiksi ensimmäistä listahittiä Get It (#8, vuonna ’54), It’s Love, Baby (#10, vuonna ’55) tai myöhemmin Stevie Ray Vaughanin tunnetuksi tekemää Look At Little Sister? Kaikki olisivat sopineet ”Rocks”-teemaan. Mutta kuka noista germaanien ajatuksenjuoksuista ottaa selvää. Kai kaikkeen on syynsä? Tosin Get It on ehkä jätetty pois, koska se julkaistiin bändin nimenä ollessa vielä The Royals. Olisiko joku meedio varoittanut, että Suomessa tulisi olemaan sen niminen bändi runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin? Tosiasiassa nimi vaihtui Midnightersiksi siksi, ettei tulisi sekaannusta samoihin aikoihin suositun lauluyhtyeen The Five Royalesin kanssa.
Mutta kyllä 30 täysosumaa Hank Ballardilta iskee kovemmin kuin saksalainen salamasota konsanaan. Kun joukossa on vielä jokunen kappale, joita en vinyyleiltäni löytänyt, on oltava varsin tyytyväinen. Bear Familyn tyyliin CD on tietenkin pakattu tyylikkääseen pahvikanteen asianmukaisine vihkoineen. Tämä levy rokkaa ja rollaa aivan nimensä mukaisesti. Se saa jopa tällaisen vanhemmankin miehen – ja varmasti naisenkin – futarit väpättämään. Ei muuta kuin happy rock’n’roll!
Honey Aaltonen
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
