GHALIA – Mississippi Blend
(Ruf RUF 1272)
Arvioin Ghalia & Mama’s Boysin levyn ”Let The Demons Out” jokunen vuosi takaperin (ks. BN 290). Nyt Mama’s Boys on tiputettu pois ja kannessa on vain Ghalian nimi. Otin pienoiset maistiaiset muistutuksen vuoksi debyyttialbumista todetakseni ”Mississippi Blendin” olevan suoraa jatkoa edelliselle. Mukana on edelliseltä levyltä tuttuja muusikoita, kuten basisti Dean Zucchero ja kitaristi Lightnin’ Malcolm. Heidän lisäkseen sessioissa ovat soittaneet kitaristi Smokehouse Brown, rumpalit Cedric Burnside ja Cody Dickinson sekä harpisti Watermelon Slim.
Laulava kitaristineito oli jo debyyttilevyllään täysin omaääninen ja samoilla linjoilla mennään nytkin. Gypsy Ladyn hypnoottinen rytmi kaappaa kuulijan mukaan heti alkutahdeista lähtien. Ghalia heittää maukasta sooloa Lightnin Malcolmin hoidellessa riffit. Kakkosraidassa slideiloittelu jaetaan Ghalian sekä Smokehouse Brownin kesken Watermelon Slimin ryydittäessä menoa harpullaan. Särökitaroitu neobilly Squeeze on erittäin rankka veto. Rämeblues Wade In The Water on Ghalian ja Watermelon Slimin duetto. Kappaleen suola on Smokehouse Brownin tiukasti soitettu slide.
Raskain askelin Billy Gibbonsin jalanjäljissä asteleva First Time I Died on aavistuksen rasittavaa kuunneltavaa, sen sijaan lopetuksena oleva Mark El Jacksonin kirjoittama I Thought I Told You Not To Tell Them potkii kuin varsa päästessään ensikertaa laitumelle talven jälkeen. Mukana tulleessa liitteessä mainittiin levyn olevan tulinen ja kurkkua polttava kuin Delta moonshine ja sellainenhan levy tosiaan on. ”Mississippi Blend” tarjoilee paljon särökitaraa, runsaasti ulvovaa harppua sekä kiusoittelevaa laulua.
Pari pientä kauneusvirhettä on mukaan päässyt. Ensimmäinen on se, kun kansitaiteeseen ei ole jaksettu paneutua, etukanteen on laitettu joku todennäköisesti kännykkäkameralla räpsäisty kuva. Mukana tulleissa promokuvissa olisi ollut huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja. Toinen suvantokohta on harppu, jonka äänittämiseen olisi pitänyt kiinnittää hiukan enemmän huomiota, sillä nyt Watermelon Slimin panos jää turhan laihaksi. Kun noinkin pienistä asioista on kyse, niin olisihan ne voinut tai oikeammin pitänyt korjata.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2020)
