GARY MOORE – How Blue Can You Get
(Provogue PRD76462)
Varmaan pitäisi sanoa, että kuollut mies kummittelee, sillä nyt arvioitavana on helmikuussa 10 vuotta sitten yläkerran orkesteriin liittyneen Gary Mooren uusi albumi. Ennen julkaisemattomia kappaleita sisältävä levy on kasattu Mooren blueskaudelta. Kahdeksan raidan paketista puolet on omia sävellyksiä ja toinen puoli kierrätysraitoja. Lainoja on valittu vanhoilta bluesartisteilta Elmore James (Done Somebody Wrong), Sonny Thompson (I’m Tore Down), Memphis Slim (Steppin’ Out) sekä B.B. King (How Blue Can You Get). Mitään liitteitä ei latauslinkin mukana tullut, joten en osaa sanoa, milloin ja missä kappaleet on taltioitu. Kappaleista ainakin I’m Tore Down on Mooren keikkaohjelmistoon kuulunut, mutta muista en ole varma. Muistini alkaa olla nykyään jo sen verran hatara, etten osaa sanoa, onko hän levyttänyt kappaleita aiemmin enkä lähde asiaa ajanpuutteen takia edes tarkistamaan. Aiemmilta Mooren levyiltä tutulla ”kamoon, kielet katki” -asenteella mennään, ja vaikka mukana on herkempiä sekä balladinomaisempia raitoja, kuten Love Can Make A Fool Of You ja In My Dreams, niin ne tulkitaan Moorelle ominaisella powerbluestyylillä.
Avausraita I’m Tore Down on sellainen räjähdys, että taulut meinaavat seinältä pudota. ”Bluesbreakers With Eric Clapton” -albumilta tuttu instrumentaali Steppin’ Out on varsin irtonaisen tuntuinen ja vaikka Moore intoutuu oikein kunnolla, niin mopo ei kuitenkaan karkaa kädestä. In My Dreams on hyvin Still Got The Blues -henkinen, mutta itsensä plagiointiin Moore ei syyllisty. Soundit levyllä ovat kieltämättä hitusen demomaiset, mutta ei se kuuntelukokemusta heikennä. Kaikista rupisin taltiointi on Looking At Your Pictures, joka kuulostaa kuin se olisi soitettu kolmen promillen laskuhumalassa ja luultavimmin kellarissa. Tasoltaan kappale on keskiverto bootleg-julkaisun tasoa.
Periaatteessa levyllä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta monille Moore-faneille varmaan mieluisa uutuus. Itse viihdyn tämän julkaisun parissa viime vuonna ilmestynyttä ”Live From London” -kiekkoa huomattavasti paremmin.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2021)
