EMMA WILSON – Memphis Calling
(Emma Wilson Music)
No nyt on vanhakantaista menoa tarjolla; isohko orkesteri monin puhaltimin antaa kunnon potkua touhuun. Brittiläinen Emma Wilson on mennyt Amerikkaan tekemään toista levyään. Ensimmäinen oli ”Wish Her Well”, joka julkaistiin vuonna 2022. Uutuusjulkaisulla on yhdeksän kappaletta ja se on tallennettu Sam Phillips Recording Studiolla Memphisissä paikallisten muusikkojen kanssa. Neljällä raidalla Emma on ollut toinen kirjoittaja kavereinaan Gary Burr, Terry Reid ja Scott Bomar (levyn tuottaja). Heistä Reid on säveltäjä, laulaja ja kitaristi, josta piti tulla New Yardbirds -yhtyeen laulusolisti sekä näin ollen myös Led Zeppelin -yhtyeen laulaja, mutta kun piti lähteä Rolling Stonesin kanssa USAn kiertueelle… Niinpä hän suositteli Jimmy Pagelle Robert Plantia.
Levyn aloittava A Small Word on oma tekele, eloisa avaus, torvistettu bluesahtava rutistus. Eddie Floyd oli yksi Staxin monipuolisimmista artisteista. Vuonna 1966 hän kirjoitti Steve Cropperin kanssa kappaleen, joka oli alun perin tarkoitettu Otis Reddingille – tuo monesti versioitu numero Knock On Wood aloitti Floydin soolouran. Sen jälkeen melkein jokainen Stax-artisti on levyttänyt hänen materiaaliaan. Vaikkei tämä Water-valitus ole niitä tunnetuimpia, on sen Floydin lisäksi muutkin versioineet (esim. Albert King) – ja nyt Emma Wilson. Floydin alkuperäinen on sattuneesta syystä hiukan gospeliaarisempi, muttei Emman esitys häpeä yhtään – Memphis-soundi on kuultavissa.
Watching You Leave on taas omaa tekoa Gary Burrin kanssa. Keskitempoinen hölkkä, joka runsaan sovituksen saattelemana toimii hyvin. I Still Love You on Willie Mitchellin laulukirjasta ja sovituskin lienee Hi-levymerkin innoittama – siis hiukan yksitotinen.
Tuottaja Scott Bomar ja Emman kaverina laulava Don Bryant ovat säveltäneet hitaahkon kappaleen What Kind Of Love. Don Bryant oli Hi-merkin miehiä – hän kirjoitti materiaalia muille yhtiön artisteille samalla kun hän jatkoi toimintaa The Four Kingsin kanssa ja sooloartistina. Al Greenin, Otis Clayn ja muiden Hi-vokalistien menestyksen myötä Bryantin laulajaura kuitenkin vaihtui enempi kirjoittamiseen. Nyt hän on hommissa Emma Wilsonin kanssa.
I’ll See You In The Morning (Emma Wilson / Terry Reid) omaa viehkeän, hiukan unenomaisen ja sentimentaalisen melodian. Drug taas on jatsiin päin kallellaan runksutus.
Hoochie Coochie Man on Willie Dixonin kirjoittama bluesstandardi, jonka Muddy Waters nauhoitti ensimmäisen kerran vuonna 1954. Nyt Emma on laittanut Hoochie Coochie Maman< asialle – suunnilleen samoin sanoin – eroaakohan paljoakaan miespuolisesta koheltajasta? No, sanojen seitsemän kuukautta meinaa keskenmenoa?
Levyn päättävä hämyinen Since I Fell For You on Buddy Johnsonin vuonna 1945 säveltämä bluesballadi, jonka hän itse alkujaan popularisoi orkesterinsa sekä sisarensa Ella Johnsonin kanssa. Siitä on tehty useita hittiversioitakin vuosien saatossa ja tämä Emman tulkinta on myös aivan passeli.
Aimo Ollikainen
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
