EL PRIMITIVO – Witches Of Tibet
(Talsti EDLP2431, 10” LP)
Jo pari kehuttua albumia verrattain lyhyellä aikavälillä (2020–21) Talsti-yhtiön alaisuudessa julkistanut brutaali-instrumentaaliduo vain tiivistää tahtiaan: ensimmäinen persoonallisen kokoonpanon (Esa Kuloniemi – kielisoittimet, Hemmo Päivärinne – rummut/perkussiot) kahdesta tämän vuoden 10-tuumaisesta LP-kokonaisuudesta on nyt saatavilla, seuraavan vinyylisen aivoituksen ”Rockin’ Roller Coaster” on määrä ilmestyä vielä kesän kuluessa.
El Primitivon kohdalla tarinoilla on spesiaali sijansa. Kuvitteellisten kansainvälisten seikkailijoiden ”McCullochin ja Dudehillin” edesottamukset jatkuvat tällä kertaa vankilasaarelta pakenemisen ja siitä toipumiseen käytetyn sapattivuoden jälkeen aiempaa verkkaisemmissa tunnelmissa, kun vanhat kaverukset kohtaavat vihdoin toisensa kamonillateekupposten äärellä ja ryhtyvät vaihtamaan kuulumisiaan musiikin välityksellä.
Geografisesti suuntaa haetaan muun muassa Aasiasta. Itämaista melankoliaa säihkyvä nimikappale Witches Of Tibet on kuitenkin taattua suomalaistekoa: alkujaan Marjatta ja Martti Pokelan levytys Tiibetin noidat vuodelta 1962. Traditionaaliksi kirjattu Gros Ventre Lullaby on vuorostaan muovautunut Hypnomen’maiseksi inkkarirevittelyksi. Samaan kaukomaiseen perheeseen soluttautuvat lisäksi Kuloniemen käsialaa olevat Inca Silver, Missing Link ja Ol-Gon-Godonaz, joista ensimmäinen on konetaustojen tuella Peruun maisemoitu vekkuli groovepala, keskimmäinen baritonikitaroitu Duane Eddy’mäinen vaihtoehtoista evoluutio-oppia jakava slovari Intian valtamereltä ja jälkimmäinen lempeä lattarinumero, jonka luomiskertomukseen on osallistunut levyllä muutamaankin otteeseen saksofonia soittava Jimi Ahlroos. Sanattomat teemat tuntuvat albumin kansiteksteihin painettuina pikkunovelleina suorastaan loogisilta, oli niissä sitten järjen tai totuuden häivää nimeksikään.
Suoria lainoja ”Witches Of Tibetillä” edustavat Fille Du Dimanche eli ranskaksi otsikoitu Blondien Sunday Girl, räävittömän slidelöylytyksen kokeva The Train Kept A Rollin‘, Esan vakioideapakkiin pitkään kuuluneen John Faheyn 1960-lukuinen Sunflower River Blues sekä totta kai hänen vieläkin suuremman idolinsa Link Wrayn järkäleet Comanche ja Rumble Mambo. Molemmat viimeksi mainitut ovat olleet instrumentaalibändien tyypillisintä cover-lähteistöä jo vuosikymmenten ajan, mutta niin vain myös El Primitivon liberaaliset uusiotulkinnat löytävät omat perustellut ja kauas näkyvät positionsa Linkster-kunnianosoitusversioiden jo valmiiksi läpitunkemattoman ahtaalta vaikuttavassa viidakossa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
