DUKE ROBILLARD & FRIENDS – Blues Bash!
(Stony Plain SPCD 1423)
Liekö vanha herttua havittelemassa pokaalikaappiinsa alkavankin vuosikymmenen uutterimman kitaraheeroksen kruunua? Näitä konseptilevyjä kun näyttää jostain sikiävän toinen toisensa perään, eivätkä vielä jokunen vuosi sitten Robillardia ensisijaisesti työllistäneet tuottajan puuhat enää tunnu swing-, blues- ja r&b-juurillaan sangen uskollisesti pysytelleelle soittajalegendalle riittävän. Uutukaisella Duke on myös malttanut laulaa lurauttaa narulle useamman raidan.
Robillardin itsensä kirjoittama No Time tikittää eteenpäin horjumattomana Chicago-bluesina mestarin omassa karismaattisessa vokalistisessa otteessa. Myös hieman tasapaksu jump-shuffle Give Me All The Love You Got on napattu pääosan esittäjän lauluvihkosesta. Tiivistä länsirannikon rytmibluesia raastaa 50-luvun lopun hengessä Al Kingin Everybody Ain’t Your Friend, New Orleans taas käväisee solistin mielessä varhaista piano-rock’n’rollia edustavalla Smiley Lewis/Fats Domino -klassikolla Ain’t Gonna Do It, jolla 88 koskettimen kimpussa temmeltää detroitilaislähtöinen Mark Braun. Toisaalla harpputukeaan kiekolle tarjoaa Mark Hummel, täydentävällä puhallintontilla taas huolehtivat suvereenisti omista velvollisuuksistaan Doug Jamesin, Greg Piccolon ja Al Basilen tapaiset lukemattomissa aikaisemmissa sessioissa koulitut luottomuusikot. Frendiporukasta mukaan ilmoittautuneet muut laulajat ovat kolmella kappaleella, muun muassa rehvastelevalla Ike Turner -avauksella Do You Mean It esiintyvä Chris Cote sekä 50-luvun alun swingin You Played On My Piano keimaillen tulkitseva bostonilainen Michelle Willson.
Eikä Duke-albumi tietenkään olisi Duke-albumi ilman instrumentaaleja. Lefty (Guitar) Batesin runnovan vuoden 1959 r&b-sivalluksen Rock Alley lisäksi maestro kiteyttää tämänkertaisen aatelisannoksensa puhallinvetoiseen jazzletkeilyyn Just Chillin’. Näistä bluesbileistähän ei ole kiire kotiin kellään.
Ei siis juurikaan mitään varsinaista uutta tutun aurinkoisen Duke Robillard -taivaan alla – mutta käsi pystyyn, kuka edes tosissaan odotti häneltä muutosta?
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2021)
