DOKTU RHUTE MUUZIC & HIGHWAY – Live In Helsinki
(Backbeat BBCD024)
1960-luvun alussa musiikinteon makuun Chicagon klubeilla toden teolla päässyt Roy Hytower on tunnettu jo pidempään kirjoitusasullisesti hieman haastavalla nimellä Doktu Rhute Muuzic. Sama sekä sisältä- että ulkoapäin pesunkestävä bluesmies on silti yhä kyseessä. Muun muassa Otis Rushin ja Johnny Drummerin yhtyeistä omalle soolouralleen edennyt laulaja-kitaristi eli levytystuotannollisesti kiihkeintä kauttaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, jolloin hänet opittiin tuntemaan aina Pohjoismaita myöten. Suomessa Hytower vieraili Motif Blues Bandinsä kera ensi kertaa kesällä 1991, palaten maahan pian uudelleen ainakin syksyllä 1991 sekä kesällä 1992. Myöhemmin vuosikymmenen edetessä uuden taitelijaminänsä omaksuttuaan ”Rhute” on julkaissut musiikkia ensisijaisesti omakustanteina Root Doctor -yhtiöllään ja toimintareviiriksi hänelle ovat pääasiassa riittäneet kotimantereen keikkapaikat. Suomessa artisti nähtiin pitkän tauon jälkeen vuosina 2017 ja 2019 järjestetyillä kiertueilla kotimaisen Highway-yhtyeen völjyssä. Tuore julkaisu on peräisin käynneistä viimeisimmältä ja se on taltioitu elävän yleisön edessä Tenho Restobarin lavalla Helsingissä. Mukaansatempaava äänimuisto suomalais-chicagolaisesta yhteistyöstä ei jätä pahemmin sijaa nuhteille myöskään teknisen laatunsa osalta, vaikka esiintymistä tuskin julkaisumielessä narulle alun alkaen napattiinkaan.
Sähköistä tuulisen kaupungin bluesia täysipainoisen setin verran esittelevä albumi tuo estradille vitaalin, sekä kitara- että laulusoundiltaan rapsakan ja hienosteluja selvästi karsastavan konkarin. Konserttikiekoksi julkaistun materiaalin tee-se-itse -aste on myös kiitettävän ellei suorastaan ennenkuulumattoman korkea. Ohjelmistossaan Rhute keskittyy enimmäkseen omiin kappaleisiinsa, joita hänellä tuntuukin riittävän tilanteeseen kuin tilanteeseen. Monet levyn nykyhetkeen sijoitetuista esityksistä, kuten nettirakkaudesta rupatteleva L.O.V.E.com sekä funkymmin rutistava Love By Design ilmestyivät studioversioina vuoden 2007 pitkäsoitolla ”All Time Favorites”. Saman CD:n ”ajattomampaa” aineistoa edustavat myös Sonny Boy Williamsonin Help Me’tä surutta siteeraava keskusteluohjeistus No Nonsense sekä kaksimielisyyksien pohjattomasta välinekaapista esiin pengottu hidas puristelublues Squeeze Me (The Lemon Song). Ohittaa ei sovi myöskään laulajan Roy Hytower -aikojen väistämättä tunnetuinta aikaansaannosta. Reippaassa jamihengessä funkatun I’m In Your Cornerin hän vangitsi ensi kerran singlelle jo 1970-luvun alussa.
Vasta päästyään keikan jälkipuolelle Rhute saa sujautetuksi mukaan myös muutamat ”pakolliset klassikot”, Hoochie Coochie Manin ja Rock Me Babyn, joista eritoten ensiksi mainitusta hän onnistuu vatkaamaan lähestulkoon maanisen jukejoint-luennan. Keikalla kun ollaan, sovituksissa ei suoranaisesti pituuksissa pihtailla. Kymmenen esityksen annokselle kertyy yhteiskestoa yli 70 minuuttia, mistä kappaleiden keskimittoja voi halutessaan kalkuloida. Energinen muusikko ja tilanteen tasalla hengittävä rutinoitunut suomalaisryhmä eivät kuitenkaan päästä show’ta missään kohdin veltostumaan.
Cover-tasapainon varmistaa osaltaan Highway omilla kolmella levyn alkuun ja loppuun ripotellulla numerollaan. Billy Boy Arnoldin Rockinitis’ tarjoaa laulaja-huuliharpisti Kari Kempaksen komennossa heti purevan alun keikalle. Vastaavasti Juuritohtori saatellaan suotuisissa merkeissä alas lauteilta iskevästi sähköistetyn Little Walter -lainan Up The Line sekä Highwayn studiojulkaisultakin löytyvän A.C. Reed -originaalin My Buddy Buddy Friends (Talkin’ ’Bout My Friends) tahdittamana. Huippukitaristi Jonne Kulluvaaran ymmärtäväinen soitto pitäytyy Rhuten ollessa lavalla pitkälti kakkosmiehen asemassa, mutta rehellisyyden nimissä hänen saadessaan silloin tällöin soolovuoron, muuttuu aina myös ääni kellossa – poikkeuksetta suomalaisen hyväksi. Vuosikymmenten kokemuksella ääriluotettavaksi rytmikoneistoksi jäsentyneiden basisti Jan-Olof Stranbergin ja rumpali Köpi Toivasen tarvitsee lopulta vain tehdä sen, minkä kaksikon olettaisikin tekevän: pistää porukan puntit vibaamaan ja bebat pyörimään.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
