DOCTOR’S ORDER – Mean Business
(Maaseutumusiikki MSMCD-33)
Niin jykevää on rokkaus! Sen tiesi ja todensi omakätisesti monet, monet levytyskerrat myös Teppo Nättilän, Arto Hämäläisen ja Kimmo Oikarisen muodostama Doctor’s Order. Asiasta ei tainnut olla epäselvyyttä myöskään bändin ystävien keskuudessa, sillä tätäkään Maaseutumusiikki-yhtiön 9 vuotta sitten julkaisemaa CD:tä ei ole ollut enää aikoihin kaupantuotteena saatavilla. Nyt samainen albumi on ilmestynyt kappalesisältönsä puolesta hieman päivittyneenä MSM:n uusintapainoksena sekä LP- että CD-muodossa – tosin tätä kirjoittaessa vinyyliprässi taitaa jo olla sekin onnellisesti loppuunmyyty. Lukijoiden puolelle lienee siis jo nyt muodostunut pitkähkö jono kolmannen painoksen odottajia.
Tuttuun tyyliinsä yliampuvan puhemaisesti vokalisoiva ja vahvalla aksentilla englantia ääntävä Nättilä ei ole koskaan ollut kaikkein kirjaimellisin laulaja, mutta hänen tyynen itsetietoisesta suoritusvarmuudestaan olisi monella pätevämpänäkin vokalistina peilikuvaansa pitävällä paljon opittavaa. Ja kehveli sentään, kolmikon soitto, se nyt vain lentää kuin perhonen ja pistää kuin ampiainen!
Koska DO:lla tunnetusti oli tapana jättää laulujensa lyriikoissa maailmanparannukset sikseen ja keskittyä asiassaan ”itse pihviin”, levyn ydinteesit ovat useimmiten omaksuttavissa jo kappaleiden nimien perusteella. Esimerkiksi vimmainen Great Mick Green alleviivaa tribuuttikohdettaan maksimaalisella tavalla. Myös levyn tuhtina bluesina tykitetty nimiraita tekee ilkeytensä selväksi aina Hämäläisen Link Wray -henkeen stailattuja raivosooloja myöten: ”We do mean business, we do mean rock’n’roll”.
Yhdestätoista esityksestä kolmella kuullaan brittiläisiä konkarifiittareita: Ray ”Mungo Jerry” Dorset tulkitsee Hara Saanion pianon tukemana melkoisella kiihkolla oman vanhan revival-rock’n’roll-bravuurinsa Gonna Bop Till I Drop, Pete Gage taas tarttuu Baker Knightin Rick Nelsonille kirjoittamaan mutta tällä kertaa Billy J. Kramer & The Dakotasin vuoden 1965 version mukaan Mick Green -kitaroituun Stop Sneakin’ Aroundiin ja The Piratesin Johnny Spence retuuttaa erityisen paatunein ottein Freddie Kingin Tore Downia. Jokainen edellisistä osoittaa, mihin DO:n maine yhtenä parhaista alansa säestyskokoonpanoista oikein perustui.
Vuoden 2021 painokselle on levyn bonuksiksi valikoitu slidekitaroidun instrumentaaliklassikon Peter Gunnin lisäksi etuoikeutetusti ”Mr. Maaseutumusiikin” Marko Ahon oman Dortmunder-duon (toisena osapuolena Tapsa Kojo) laulusuoritusten kera esitetyt kolme suomenkielistä kappaletta, jotka myös ovat pääosin Ahon hengentuotteita. Eväsreppu saattaisi vanhalta Matchbox-ralliltakin kuulostaa, mutta yhtä lailla varkaissahan miltei kaikki tuon kappaleen aiemminkin omiin nimiinsä merkinneet esittäjät ovat olleet, joten annetaanpa olla.
Landeyhteiselon riemuista sanaileva Naapurin äijä pistää koreasti rockabillyksi ja nokkelasti sanaleikittelevä Toisinaan paahtaa rasavillinä rock’n’rollina. Sen sanoma pätee jämptisti Doctor’s Orderin hatunnoston arvoiseen, ei-liian-vakavasti elämänkulkuun suhtautuvaan asenteeseen muutenkin: ”Toisinaan pitää höyryjä päästää, ei toimessa siinä kannata säästää… Mitä siitä jos välillä mokataan, se kuuluu asiaan kun rokataan… Turha huolia kantaa on loisinaan, kun päänsä voi tuulettaa toisinaan.”
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
