DEVON ALLMAN – Miami Moon
(Create CRU-005)
Odotukset olivat korkealla, kun tieto kertoi, että Devon Allman äänittää uutta albumiaan Criteria-studioilla Miamissa, Floridassa. Samassa paikassa syntyi reilut puoli vuosisataa sitten kaksi rockmusiikin järkälettä, joilla on yhteys Devoniin. Ensin hänen setänsä Duane Allman äänitti yhdessä Eric Claptonin kanssa Derek & The Dominosin ikonisen albumin “Layla And Assorted Love Songs“ (1970) ja sitten hänen isänsä Gregg Allman nauhoitti yhdessä The Allman Brothers Bandin kanssa yhden southern rockin ikonisimman levyn, “Eat A Peach“ (1972), studio-osuudet samojen seinien sisällä.
“Miami Moon“ on Devon Allmanin ensimmäinen oma albumi kahdeksaan vuoteen – ja hyvin erilainen kuin sitä soolouralla edeltänyt “Ride Or Die“ (2016). Albumilla ei myöskään ole yhtymäkohtia Allmanin viimeaikaisiin bändivirityksiin, kuten hienoon Allman Betts Bandiin, jonka tulo Puistobluesiin muutama vuosi sitten valitettavasti peruuntui.
Kuulija erehtyy pahanpäiväisesti, jos odottaa Allmanin omalla levymerkillään (Create Records) julkaiseman uutuuslevyn olevan sähkökitaran juhlaa. Hän nimittäin soittaa kitaraa nyt hyvin säästeliäästi. Tiedon mukaan Allman on jopa säveltänyt biisit poikkeuksellisesti bassokitara soittimenaan, mikä kuulunee esitysten rytmiikassa.
Pääosassa ovat nyt Allmanin pehmeä laulu ja paljolti soulin sykkeeseen suuntautuneet biisit. Olihan toki jo edeltävällä albumilla muutamin paikoin yhtymäkohtia Muscle Shoalsiin soundiin sekä Smokey Robinsonin ja Curtis Mayfieldiin tuotantoon, mutta nyt viitteet ovat entistä vahvempia.
Tuottajalegenda Tom Hambridgen johdolla svengi on irtonaista, eikä se ihme olekaan, kun bändissä on The Meters -taustaisen basisti George Porter Jr:n ja New Orleansin kuulun veljeskoplan jäsenen, kosketinsoittaja Ivan Nevillen kaltaisia huipputekijöitä. Hambridge on myös osallistunut sävellystyöhön yhdessä edelliselläkin albumilla mukana olleen kitaristi Tyler Stokesin kanssa. Tämä Stokes ei kuitenkaan soita levyllä, vaan kitaristina häärää Allmanin läheinen ystävä Jackson Stokes.
Vaikka kovaääninen kitara ei nyt olekaan niin pinnassa, levyllä toki kuullaan useissa kohdin korvia hiveleviä, pehmeitä kitaramelodioita. Niistä käyvät hyvinä esimerkkeinä nimikappale Miami Moon, rakkausaiheinen You ja hyvin Santana-vaikutteinen instrumentaali Sahara. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa noteerata myös saksofonisti Karl Densonin taitavat puhallinosuudet.
Todellakin, Allman ei ole päästänyt studiosessioihin ainoastaan soullegendojen henkeä, vaan mukaan on pujahtanut myös ainakin Steely Dan -tyyppistä instrumentaalisoitantaa. Ja onpa mukana itse Van The Man. Levyn ainoa lainabiisi on nimittäin Van Morrisonin You Gotta Make It Through The World (albumilta “A Period Of Transition“, 1977).
Matka edellisten levyjen Chicago-blues -vaikutteista Miamin pehmeästi sykkivään lämpöön ei suju hetkessä eikä ehkä ongelmittakaan. “Miami Moon“ on kiistatta taitavasti tehty levy, mutta tasaisen miellyttävästä kokonaisuudesta on vaikea saada kunnolla otetta. Mikään ei oikein nouse.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
