DE SOTO – Highway Calls…
(Black Dog BDR 01022)
Kemistä lähtöisin oleva kitaristi-laulaja Tepa Lukkarinen nousi 1990-luvun alussa melkoisella ryskeellä myös meidän etelän asujaimiston tietoisuuteen Teksas-bluesin ja Stevie Ray Vaughan -seuraajakunnan kenties varteenotettavimpana omaa musiikkiaan tehneenä bändikipparina. Silloiset voimannäytteet eivät jääneet huomaamatta myöskään tilanteen tasalla olleelta Blues Newsilta, jossa De Soton varhaisia demoja ja ensilevytyksiä ruodittiin Seppo Elosen armoa tuntemattomin sanankääntein useampaankin otteeseen.
1983 perustettu kokoonpano on tehnyt CD-tuotantoaan Lukkarisen oman Black Dog -merkin kautta vuodesta 1994 alkaen. Niistä edellisen, vuonna 2019 ilmestyneen ”Rocky Roadin” analysoi ja tyylilleen uskollisena myös suitsutti niin maan perusteellisesti lehdessä Honey Aaltonen, alleviivaten yhtyeen ja solistinsa ilmeistä monipuolisuutta. Tämä kuvaus istuu myös uutuusjulkaisuun. Lukkarinen liikkuu yhä pääosin omilla kappaleillaan (muutamin paikoin sanoitusapua on antanut Andrew Ljung) luontevasti modernin rockabillyn (avausraita Highway Calls) ääreltä shufflebluesin ja boogiejyystön kautta Fabulous Thunderbirds’mäisesti rootsrokkaavaan ulosantiin (No Turning Back). Ainoastaan ”Rocky Roadia” leimanneet jopa odottamattoman keskeiseen asemaan nousseet countrysävyt eivät ole kuuden esityksen mittaiselle minirinkulalle mukaan mahtuneet.
Jäsenistöään ties kuinka moneen otteeseen muuttanut De Soto on tietenkin yhtä kuin Tepa Lukkarinen, jonka musertavan korkealla tasolla liitävä kitarismi sekä perusvarmat, joskin soitannollisen pätevyyden rinnalla selkeään alakynteen jäävät vokaaliset maneerit antavat omalla painollaan kotoisan turvalliset oltavat myös hänen tämänkertaiselle rytmiryhmälleen (basisti Mikko Mustapirtti ja rumpali Oscar Suovaniemi; yhdellä kappaleella kannuissa Tome Jakku).
Kieltämättä lyhykäisen ja peräti kolme uusintaversiota yhtyeen aikaisemmasta levytystuotannosta sisältävän julkaisun tarkoitusperä vaikuttaa laadukkuudestaan huolimatta lähinnä käyntikorttimaiselta pohjustukselta tuleville ”varsinaisille” uroteoille, jollaisia rehvakassa vireessä olevalla triolla sopii odottaakin olevan jo hyvää vauhtia tekeillä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
