DERRICK PROCELL – Hello Mojo!
(Catfood CFR-032)
Derrick Procell on Milwaukeesta kotoisin oleva multi-instrumentalisti, jonka joku saattaa muistaa bändeistä Austin Carter Roundup tai Arroyo. Herran viime vuoden lopulla ilmestynyt albumi viihtyi hyvin listoilla. Ei tietenkään mikään ihme, sillä levy on hivelevää soulbluesia. Levyllä Procell hoitaa laulupuolen ohella harpun ja nimiraidalla myös pianon. Kannessa mainitaan special guest Zack Harmon, vaikka herran kitaraa kuullaan vain kahdella raidalla.
En tiedä, onko Harmonin mainitsemisella suurempaa markkina-arvoa, vähän jää samanlainen fiilis kuin Harry Nilssonin ”Pussycats”-levyn kanssa, jossa hän sekä John Lennon poseeraavat kannessa ja ”Produced by John Lennon” on melkein isommalla fontilla kuin Nilssonin tai levyn nimi.
Sävellykset ovat Ray Daviesin Who’ll Be The Next In Line -lainaa lukuun ottamatta omia. Torvien ryydittämä Skin In The Game saa seurakseen Zack Harmonin kitaroineen. Albert King -vaikutteet hyppäävät suoraan silmille, mutta sehän on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Broken Promise on leppoisaa soulbluesia, jota Procell tukee harpullaan. Levyn rankin ja paras kappale on Harmonin kitaroima The Contender. Harppuintrolla käynnistyvä letkeästi keinahteleva Baby I’m Lost on oikein mukavaa kuunneltavaa. Levyn yllättävin veto on Kinksin vuonna 1965 levyttämä Who’ll Be The Next In Line. Sävelmä on kääntynyt mukavasti bluesiksi ja kun tempokin on puolitettu, löytyy pituutta tuplaten alkuperäiseen nähden. En koskaan lämmennyt Kinksien Beatles-pastissille, mutta Procellin versio on hyvä. Torvet tuuttaavat komeasti ja Johnny McGhee heittää maukkaita riffinpoikasia. Klavinetilla ryyditetty A Tall Glass Of You menee muutaman askelen Tad Robinsonin tontille.
Uudella levyllään Procell kuulostaa vapautuneelta ja rennolta. Harpun vähäisyydestä huolimatta ”Hello Mojo!” on ehta paketti, joka sisältää hienoja alkuperäissävelmiä sekä viihdettä lepopäivän ratoksi. Zack Harmon olisi saanut olla sessioissa mukana enemmänkin, sillä se olisi todennäköisesti parantanut lopputulosta entisestään. En pelkästään sano, että Derrick Procell on nykyajan soulbluesin mieslaulajien kärkikastia, sillä tämä on mielestäni (viime)vuoden soulbluesalbumi.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
