DAVE RILEY & BOB CORRITORE – Travelin’ The Dirt Road
(Southwest Musical Arts Foundation SWMAF 15)
“Original Album + Unreleased Tracks” lukee tämän cd:n etukannessa. Levy onkin kahdella lisäraidalla täydennetty uusiopainos Blue Witch -levymerkillä vuonna 2007 ilmestyneestä samannimisestä julkaisusta. Ne, joilla on alkuperäislevy, saavat kuultavakseen noin seitsemän minuuttia lisää Dave Rileyn ja Bob Corritoren mallikasta yhteissoittoa.
Originaalialbumin kansiteksteissä julkaistut taustatiedot itse artisteista on jätetty pois uusintapainokselta. Sen takia pieni taustoitus on paikallaan Rileyn osalta, koska hän on ollut BN:n sivuilla aiemmin esillä vain yhden levyarvion verran. Hän syntyi Mississippissä vuonna 1949, mutta hänen kasvutarinansa ja vihkiytyminen musiikille tapahtui Chicagossa totutun kaavan mukaan gospelin kautta bluesiin. Tarkemmin sanottuna West Siden karussa ympäristössä ja Maxwell Streetin liepeillä. Hän palveli aikanaan maataan – tai oikeammin ilmaistuna oli sotimassa – Vietnamissa, minkä lisäksi hänellä on takanaan pitkä työura vanginvartijana. Bluesin esittäminen, esiintyminen ja levyttäminen astuivat kuvaan suuremmassa mittakaavassa vasta 90-luvun loppupuolella hänen tutustuttuaan Etelään suuntautuneella sukulaisreissullaan huuliharpisti Frank Frostiin ja rumpali Sam Carriin. Näiden downhome bluesin legendojen vaikutus Rileyn musiikkiin on mitä ilmeisin, eikä vertaus Jimmy Reediinkään ole kaukaa haettu.
Levytysrintamalla Rileylla ja Corritorella on takanaan kaksi muuta yhteistä cd:tä, “Lucky To Be Living” (2009) ja “Hush Your Fuss” (2013). Omissa nimissään Riley levytti parikymmentä vuotta sitten vallan mainion albumin “Whiskey, Money & Women” Fedora-merkille, säestyskumppaneinaan juuri Sam Carr rummuissa sekä poikansa Dave Riley Jr. bassossa. Riley oli myös Carrin liidaaman Delta Jukes -yhtyeen yksi vakiojäsenistä ja esiintyi mukana ainakin neljällä yhtyeen levyllä. Lisukkeina vielä pari eksoottista cd-r-julkaisua täydentää miehen diskografiaa.
Alkuperäisen “Travelin’ The Dirt Road” -cd:n kansitekstin loppukaneettina on simppeli laskutoimitus: Dave Riley + Bob Corritore = Downhome Blues! Asia on juurikin noin, ja kuten jo edellä esitetyistä referensseistä saattoi päätellä. Levyn äänitteet on koottu kolmesta eri sessiosta vuosilta 2005–06. Rileyn ja Corritoren takana soittaa pätevän kitaristin Johnny Rappin vetämä pikkuyhtye, johon kuuluu myös Rileyn poika. Tusinasta raidasta kaksi on Corritoren kanssa työparina vedettyjä akustisia duettoja.
Levyn yleisilme on sympaattinen kahden toisiaan erinomaisesti ymmärtävän, tukevan ja tulkkaavan muusikon vuoropuhelu, jota säestysyhtye tukee saumattomasti ja päälletunkemattomasti. Riley laulaa Etelän tyyliin vakuuttavan uskottavasti. Hänen kitaran soittonsa on säästeliästä, mutta tehokasta, kuten tällaiseen tyylisuuntaan kuuluu. Kuuntelijan on siten turha odottaa pitkiä, kosiskelevia vinkusooloja. Corritoresta on kirjoitettu paljon tämänkin aviisin sivuilla. Lyhyesti summattuna, hän on instrumenttinsa ehdotonta eliittiä.
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
