CHARLOTTA CURVES & HELGE TALLQVIST BAND – Voodoo Woman
(Q-Records QCD 1014)
Helge Tallqvistin viimeisin levyjulkaisu on hänen urallaan neljästoista (sisältäen singlet ja EP:t). Charlotta Curvesille tämä taas on debyytti bluesin parissa. Albumi herättää mielenkiintoa, koska Helge on aikaisemmin tehnyt onnistunutta yhteistyötä usean lahjakkaan kotimaisen naislaulajan kanssa. Curvesilla puolestaan on aiempaa musiikkikokemusta niin säveltäjänä, useammista bändeistä kuin studiostakin muun muassa oman soolo-EP:nsä julkaisun myötä.
Helge on maailmanmainetta saavuttanut huuliharpisti, joka ei kuitenkaan itse laula. Charlottaa ennen hänen kokoonpanossaan ovat vokalistin tehtäviä hoitaneet Queen Fatima, Ina Forsman ja Emilia Sisco. Miksi solistivalinta on viimeisimpinä vuosina kohdistunut naisiin? Tallqvist vastaa, että yleisesti ottaen naisilta luonnistuu useimmin bluesin ja läheisten genrejen tulkitseminen, ennen kaikkea fraseerauksen ja ääntämisen osalta.
Tämä levy on äänitetty Tomi Leinon studiolla ja tällä kertaa analogisesti stereona. Muusikkoina toimivat Charlottan ja Helgen lisäksi Jonne Kulluvaara kitarassa, Tomi Leino kitarassa ja bassossa, Jim Korpi rummuissa, Harri Taittonen koskettimissa ja Lars Näsman pystybassossa kahdella raidalla. Ainoa lainasävellys on Koko Taylorin käsialaa oleva nimikappale. Kaikki muut ovat edellä mainittujen muusikoiden tekemiä, täydennettynä Sami Parkkisella, joka on tehnyt useamman kappaleen sanoitukset. Levy alkaa hienosti shufflella You Better Believe Me. Siinä otetaan luulot pois niiltä, jotka epäilevät, mahtaako nuoren laulajan ja kokeneen harpistin yhteistyö toimia. Jokaisesta raidasta voisi kertoa oman tarinansa, mutta todetaan, että kyseessä on laadukasta bluesia, osittain soulilla maustettuna.
Charlottan laulu on nuoreen ikään suhteutettuna uskottavaa ja kypsää. Vertailukohdat tulevat 1950-70-lukujen parhaista naisartisteista. Helgen laulusolisteja on turha yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen. Jokainen on loistanut omalla tavallaan. Eikä Charlotta ainakaan jää jälkeen kollegoistaan. Helgen huuliharpputyöskentely on läpi levyn tasokasta.
Kaltaisilleni harppufriikeille kerrottakoon, että kromaattista ja diatonista harppua soitetaan ykkös- ja kolmospositioissa ja diatonista lisäksi kakkosessa. Soittotekniikka on enimmäkseen tongue blockingia ja muutamassa kappaleessa puckeria. Harppumikissä on laulumikin elementti, joka on asennettu kuppikuoreen. Sitä soitetaan jalustalla, jolloin kupitusote on pehmeämpi. Äänimaailmaa voisi verrata Junior Wellsiin tai James Cottoniin. Kaikki levyllä olevat muusikot hoitavat osuutensa mallikkaasti ja levyn äänitystulos on huippuluokkaa.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 2/2021)
