BRIAN SETZER – Gotta Have The Rumble
(Surfdog 680102)
Laskelmoitua, trendejä nuuskivaa, omia klassikoitaan kierrättävää, jopa korostetun egoilevaa? Näillä ennakkoepäilyillä on modernin rockabillyn isähahmon Brian Setzerin varsinaisen Stray Cats -kulta-ajan jälkeisiä julkaisuja tavattu kriitikoiden keskuudessa kurittaa. Mutta miten 62-vuotias soittajaikoni vastaa syytöksiin viimeisimmällä tuotoksellaan? Savolaisittain, olemalla – tai saattaen olla olemattakin.
Setzer tosiaan vaikuttaa hallitsevan maineensa hyödyntämisen. Monien projektihenkisten ja usein cover-voittoisten albumien jälkeen on joka tapauksessa ilahduttavaa havaita, että hänen seitsemän vuoden studiosoolotaukonsa katkaiseva 11 esityksen uutuus koostuu pelkästään omista tähän tarkoitukseen sävelletyistä ja Grammy-palkitun Julian Raymondin tuottamista kappaleista. Suoranaisesti hän ei vain pääse niillä kuulijaansa taaskaan yllättämään.
Levyllä ahkeroiva perusyhtye on Stray Catsin ja Rockabilly Riot -kokoonpanon tapaan tiukka trio, jossa mestari itse on tietenkin valinnut soittimikseen erilaiset kitarat. Rinnalla rokkaavat muusikot ovat vuorostaan roots-kentälle vähän vieraampia, lähinnä sessiopuolella viime vuosina kunnostautuneita sällejä, David Roe Rorick bassossa ja Victor Indrizzo rummuissa. Tuttuja riffinpalasia sieltä täältä aina Runaway Boysia, Nine Livesia ja Rock This Townia myöten viljellään pitkin albumia. Sanoituksellisesti Braikkua inspiroivat hot rodit, prätkät ja muut rockabilly-sanastoon kiinteästi liitettävät aiheet. Kujakollien ”Gonna Ball” -levyn (Your) Baby Blue Eyes -coveria ja sen Grady Martin -sooloja lievästi plagioiva Stack My Money soljuu kelpo hatunnostona, kun taas teemaltaan jo turhankin ennalta-arvattavaa The Cat With 9 Wivesia luritellaan Brian Setzer Orchestra -henkisenä sooloarsenaalia säästelemättömänä jump-rallina. The Wrong Side Of The Tracks lennättää nostalgiahouruisimman matkaajan syntikkajousitäytteineen trion vuoden 1992 ”Choo Choo Hot Fish” -albumin tai solistin mielipiteitä jakaneen vuoden 1986 ”The Knife Feels Like Justice” -soolodebyytin tunnelmiin. Hetkittäin Setzer osoittaa myös haluaan ”uudistua”, tosin eräät sovituksellisista ratkaisuista ovat kyllä yhä sangen vaatimattomia ja läpikuultavia, kuten sinänsä veikeällä sitar-soundilla väritetyllä Smash Up On Highway One’lla, josta on tunnistettavissa suorahkoa kosketuspintaa Tiger Armyn ja Creepshown tapaisten popahtavaa psychobillyä suosivien nykyhetken hittibändien tuotantoihin.
Raikkaimpia ideoitaan Setzer lataa tiskiin levyn puolivälin krouvin jälkeen, etenkin semiräppäävällä Turn You On, Turn Me On’illa. Moitittavaa ei liioin liikene kappalejatkumosta Off Your Rocker – One Bad Habit, jotka voisi helposti kuvitella syntyneen Stray Catsin kolmannen ”Rant N’ Rave” -LP:n sessioissa 1983.
Perinnesoitin jos toinenkin kaivetaan vielä lopuksi esiin 1970-lukuisena bluegrass-kantrina polkevalle Rockabilly Banjolle, muistutellen eritoten vuoden 1986 kattialbumilla ”Rock Therapy” pakkaa sekoitelleesta Broken Manistä. Tässä yhteydessä kornihko lattari-ticotico Drip Drop vasta irrallaan rockabilly-oppikirjan olettamuksista onkin, mutta sellaista se on, Brianin sääntöjä kumartamaton elämä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
