BLACK DEVILS & JANNE LOUHIVUORI – On The Rocks Live
(Emsalö Music EMCD044)
Oppi-isä ja -pojat lauteilla, niin kai tässä pitää sanoa, kun arvioitavana on Janne Louhivuoren ja Black Devilsin livejulkaisu. Muutama vuosi takaperin kolmikko julkaisi vastaavanlaisen tallenteen Ile Kallion ollessa vierailevana tähtenä. Mestari ja kisällit -”sarjan” ensimmäinen osa oli tietenkin Albert Järvisen ja Backslidersin 1990-luvulla tekemä Flashbacksliders-albumi ”Let’s Go Rockin’ Tonight”, joka sekin on saanut tänä vuonna kauan kaivatun uusintajulkaisun. On hienoa, että Hurriganesin henki elää vahvana ja että nuoremman polven muusikot jaksavat pitää lippua yllä.
Setissä on luonnollisesti Hurriganesin hittibiisejä, mutta myös kuuden kappaleen verran Louhivuoren aikaista materiaalia, mikä on mielestäni ihan kiitettävä määrä. Monien tuon ajan Ganes-keikkojen tapaan Made In Sweden toimii pelinavaajana. Räjähtäen nousukiitoon lähtevä kappale auraa tietä sille mitä tulossa on. Oh Rackin jälkeen siirrytään vanhemman Ganes-materiaalin pariin ja saamme kuulla jäätävän version Ain’t What You Do -kappaleesta. Alun perin studioversiona löysä Chippy Cheap saa uuden elämän ja minäkin koen valaistuksen, himskatti, sehän on ihan oikeasti hieno biisi! En vieläkään voi ymmärtää, miksi se tehtiin huonosti aikoinaan. Richard Stanley pistäytyy lavalla tulkitsemassa Mister X:n ja hyvin hän sen jälleen laulaa, vaikka edellisestä kerrasta taitaa olla kulunut vuosi ja toinenkin.
Suosikkikappaleeni Ganesien myöhemmästä tuotannosta, Helge’s Dream, on levyn tunnelataus. En osaa sanoa, mikä on paras – alkuperäinen, ”Rockin’ Live 1982” -levyn versio vai tämä? Ei kahta ilman kolmatta. Encorena soitettu Roadrunner on kuin tehty kahden kitaran voimin soitettavaksi.
Monet kappaleista ovat monin verroin alkuperäisiä studioversioita rankempia ja lähes yhtä tiukkoja kuin ”Rockin’ Live 1982” -kiekolla olevat. Muistan yhden jutun menneisyydestä, kun Jerry Lee Lewis oli joskus 70-luvulla ollut Tukholmassa keikalla paria päivää ennen Hurriganesia, niin Ganesin keikka-arviossa sanottiin, että Jerry Lee Lewisin olisi pitänyt olla paikalla kuuntelemassa, kuinka rock’n’rollia tänä päivänä soitetaan. Tässä voisi sanoa vähän samaa, näin Blue Heaven, Night’n Day ja muut ”Fortissimo”- sekä ”Rockin’”-albumien levytykset olisi pitänyt aikoinaan tehdä. Tunti tuhtia tavaraa meidän kaikkien Ganes-fanien iloksi. Albert ja Cisse varmasti hymyilevät pilvenreunalta kuunnellessaan näitä hienoja versioita vanhoista kappaleistaan. Ainoa asia, joka vähän särähtää korviin, on välispiikit, pitääkö niidenkin olla aivan 1:1 Remun kanssa. Kun tribuutista on kyse, niin vähän omaa näkemystä voisi sekaan laittaa.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
