BIG AL DOWNING – Still Rockin’ & Rollin’ Down On The Farm
(Jasmine JASCD1133)
Oklahoman iso mies Al Downing (1940–2005) jos kuka oli myös artistina normimittayksiköiden ulottumattomissa. Rock’n’rollin ollessa päivän sana 1950-luvun jälkimmäisinä vuosina myös musta laulaja-pianisti löysi luontevan jakkaransa Elviksen ja kumppaneiden äänitetuotannon tuntumasta. Down On The Farmin ja Just Around The Cornerin tapaisilla omilla varhaisilla vuoden 1958 sooloäänitteillään Downing osoitti uivansa kuin silakka Suomenlahdella lähinnä valkoiselle nuorisolle suunnatun materiaalin tulkitsijana. Hän myös soitti pianoa ja lauloi osa-aikaisesti valkoisen Bobby Poen johtamassa Poe-Kats -yhtyeessä sekä takoi sessiotyöläisenä koskettimiaan tärkeässä ja tunnistettavassa roolissa Wanda Jacksonin rock’n’roll-kauden parhaimmistoon kuuluvilla Capitol-kappaleilla, kuten Let’s Have A Party ja Mean Mean Man. Mm. Little Richardia ja Jerry Lee Lewista taitavasti imitoineelle ennakkoluulottomalle muusikolle piisasi kysyntää. Se ei kuitenkaan Downingille itselleen riittänyt. 1960-luvun lähestyessä artisti oli esimerkiksi sovitellut studio-ohjelmistoonsa Fats Dominolta lainaamallaan tyylillä swamp-popahtavaa rhythm’n’bluesia (esim. New Orleansissa Mac Rebennackin ja Alvin ”Red” Tylerin kanssa 1959 taltioitu When My Blue Moon Turns To Gold Again), siirtyen vuosikymmenen edetessä soulin, 1970-luvulla edelleen discomusiikin sekä sittemmin vielä sangen menestyksekkäästi countryn pariin, palaten totta kai aika ajoin myös esittämään nuoruudestaan tuttuja rock’n’roll-klassikoita.
Copyright-vapaille julkaisurajoilleen uskollisesti Jasmine Records keskittyy koosteellaan Downingin entuudestaan kulutetuimpaan levytyssarkaan, vuosille 1958–62. Painavasta syystä rock’n’roll-ikivihreäksi muodostuneen raivokkaan Down On The Farmin ohella CD:llä kiinnittyy huomio laulaja Kenny Rogersin veljen Lelan Rogersin tuotannossa V-Tone-merkillä 1960 syntyneisiin erinomaisiin r&b-levytyksiin, joista ainakin Yes I’m Loving You on myöhemmin kelvannut ties kuinka monien rock’n’roll-revohkien coveroinnin kohteeksi. Onnistunut on myös jousitaustainen popcorn-tyylittely There’ll Come A Time. Bändi- ja lauluntekijäkaverinsa Vernon Sanduskyn kanssa Al tehtaili lisäksi useamman duettosinglen nimellä Spic & Span, joista etenkin Little Richardin Slipping And Sliding sai osakseen rankalla esigaragerokahtavalla energialla ladatun uusioversion ja Summertime Blues miltei Eddie Cochranille kampoihin pistävän menevän rockabillyluennan. Toiseksi kiintoisaksi vuoden 1960 sessiohankkeeksi muodostui niin ikään rockabillytaustoista tulleen Clyde Stacyn komea esisoulahtava pop-numero Sit’n Down Crying, jolle Downing oli tarjonnut pianonsoittonsa lisäksi myös tekstinkirjoitusapuaan. Vuoden 1962 artisti kulminoi levyttämällä kaksi erehdyttävästi Fats Dominolta kuulostavaa sinkkua Kansoma- ja Popline-merkeillä sekä Hal David-Burt Bacharach -hitin The Story of My Life (Marty Robbins), jonka yllättäen Chess Records lisensoi omaan käyttöönsä. Billboard-listan sadan parhaan joukkoon nämä esitykset eivät hyvästä yrityksestään huolimatta yltäneet.
Varsinaisen läpimurtonsa Big Al teki Little Esther Phillipsin duettokaverina 1963, nousten kappaleella You’ll Never Miss The Water (Till The Well Runs Dry) listasijalle 73. Se jäi laulajan suurimmaksi Hot100-kirjaukseksi, countrykarsinassa sen sijaan tasainen 15 listahitin jatkumo piti Downingin nimen päivänpolttavana 1970-luvulta aina 1980-luvun lopulle saakka.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
