Levyarvio: Bert Blackmont


BERT BLACKMONT FEAT. SARALEE, ELLI MAPLE & MERIKUKKA – Sings Duets
(Sleazy SR252, 7″ EP)

Kelataanpa ajassa yksi kalenterivuosi taaksepäin. Silloin, kesäkuussa 2022 Helsingissä järjestettiin kaksipäiväinen European Rock’n’Roll Meeting -nimeä kantanut tapahtumakokonaisuus, joka paritti yhteen Vallilan Konepaja-alueelle liudan orkestereita Suomesta, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta. Tästä joukosta esiintymislavalle asteli myös espanjalaislaulaja, Sleazy-merkille viime vuosina The Bucks -bändinsä kanssa musiikkia tehnyt Bert Blackmont (oik. Alberto Montenegro). Kun hänen seuraansa estradille kipusivat määrätietoisesti myös kolme suomalaislaulajatarta ja ottivat tilanteen ns. haltuun, oli selviö, ettei kyse voinut olla vain sattumanvaraisesta ohjelmanumerosta. Jepulis, tässä vaiheessa ryhmittymä oli jo työstänyt kesällä 2021 julkaisuvalmiiksi yhteisen EP:n – suomalaiset esiintyjät, taustallaan Fat Chance -yhtye (kitaristi Gona Lehtinen, pianisti Hessu Pirhonen, basisti Jan Smedberg ja rumpali Arto Taskinen) omat osuutensa Tomi Leinon Suprovox-studiolla, Blackmont taas koronarajoitusten sanelemana turvallisesti kotikonnuillaan Málagassa.

Lähtökohtaisesti kyse on duettolevystä. Blackmont laulaa kattauksen ”nimihahmona” kaikilla kappaleilla, naiset puolestaan kierrättävät omaa soolovuoroaan. Ensimmäisenä mikrofoniin tarttuva Merikukka (Kiviharju) pääsee käyttämään hallittua jazz-orientoitunutta ääntään Brook Benton -klassikolla A Rockin’ Good Way. Hänessä jos kenessä riittääkin vastinetta esityksen alkuperäiselle vokalistikolossille Dinah Washingtonille. Myös Fat Chance todentaa tyylitajuaan autenttiseen mustaan 1950-luvun rhythm’n’blues-soundiin voimallisesti mutta ilman tarpeetonta uhoa tähtäävällä soitollaan.

Asteen verran leppoisamman tulkintatavan valinnut Blackmont uhkaa jäädä duettopartnerina etenkin SaraLeen (Mustonen) tallomaksi – mutta sehän tämän hyökkäävästi leidikomennossa starttaavan Cupid’s Boogien kantava ajatus taisi olla jo vuonna 1950, jolloin samalla tavoin kävi myös Mel Walkerille hänen lähtiessään laulukilpasille Little Estherin kanssa. Naisen tahtoa on kuitenkin silloin tällöin fiksua totella, nousihan heidän ensiversionsa Billboardin R&B-listan ykköseksi.

Elli Maple (Railamaa) on ottanut tulkittavakseen omien kokoonpanojensa Shoebox Revuen ja Ismo Laakso Voodoo Explosionin keikkarepertuaareihin vakiintuneen Jo Ann Campbellin (sekä aikoinaan tuntemattomaksi jääneen komean miesäänen) kiihkeän rock’n’roll-dialogin I Changed My Mind Jack. Laulajan mieli muuttuukin kerrassaan vakuuttavasti myös uusintaluennalla, jonka otteista (erityisesti Gona Lehtisen rökittelevien kitarasoolojen osalta) löytyy selkeähköjä viitteitä parikymmentä vuotta varhaisempaan Marti Bromin ja Nick Curran -vainaan levyttämään kaksintaisteluun.

Karibia-kuorrutteinen The Shirelles -päätös Mama Said esitetään kimpassa neliäänisesti rentoillen. Ellei viimeistään tämän tahdissa nytkähdä kesä 2023 käyntiin, ei sitten luultavasti millään.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)

Share