PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS – Rolling The Stones
(Wanaja Music WMEP-004, 10” EP)
Äimistyttävän tuotteliaan Pekka Tiilikainen & Beatmakersin vuoden 2022 toinen 10-tuumainen EP-julkaisu nostaa hattua samanaikaisesti 60-vuotisjuhliaan viettävälle The Rolling Stonesille. Tällä kertaa suomalaisyhtye ei ole lähtenyt kokeilemaan onneaan tekemällä uusia laulettuja versioita brittitervaskantojen klassikoista, vaan venyttää vaihteeksi instrumentaalista levytysputkeaan kiinnostavalla, rajatun tribuuttiteemansa huomioiden mitaltaan juuri passelin laajuisella neljän Rollari-originaalin kitaratulkinnalla.
Ensimmäisenä Jagger-Richards -työkalupakista on Tiilikaisen ja biitintekijöiden sorviin päätynyt alkujaan Marianne Faithfullin levyttämä balladi As Tears Go By, josta on nikkaroitu maailmalla erilaisia näkemyksiä vuoden 1964 jälkeen useita satoja. Taatusti tähän sekalaiseen seurakuntaan mahtuu mukaan myös muutama muukin instrumentaaliluenta, mutta viipyilevä Beatmakers-päivitys puolustaa silti paikkaansa.
Ryhmä on silloin tällöin viestinyt hieman jo vaivautuvansakin leimautumisestaan liiaksi rautalankaorkesterin maineeseensa, mutta tällä kertaa se joka tapauksessa pitäytyy sangen kurinalaisesti nimenomaan klassisessa kitarayhtyesoundissa (joskin sivuhuomiona kalustosnobbailijoille mainittakoon, että bändin nykyisen soolokitaristin Erkki Sutelan pääinstrumentti tällä hetkellä niin keikoilla kuin myös studiossa on odotetun Stratocasterin sijaan The Ventures -yhtyeen Don Wilsonin aikoinaan omistaman Wilson Bros. -firman valmistama Mosrite-tyyppinen kitara). Maltillista irtiottoa tutuista rautalankaraameista täydentää vielä nuori Onni Leminen countrymausteisine pedal steel -harmonioineen.
Järisyttävän määrän kirjavia covereita on myös saanut kontolleen vuoden 1966 jättihitti Paint It Black. Tässä massassa Tiilikaisen ja kumppanien sitar-soundein eksotisoitu ja sangen rokahtavakin toteutustapa kuuluu selkeästi aihepiirinsä kiinnostavimpaan kastiin. 1970-lukuinen balladi Angie taisi huippusuosiostaan ja valtaisasta radiosoitostaan huolimatta jakaa kuluttajien mielipiteet jo alun alkaenkin, mutta niin vain myös tästä nimekkäästä vaikerruksesta on versioita väännetty jopa Suomessa. Beatmakersin tapauksessa valinta on osunut koko lailla nappiin, sillä heidän tavallaan ”kantri-rautalankaistettuna” laulun kaunis melodia tuntuu pääsevän kunnolla oikeuksiinsa. Huoliteltuja western-sävyjä riittää vielä jaettavaksi vähemmän esillä olleelle laiskanvetreälle, mutta silti jossain määrin originaalista notkistuneelle Sweet Virginialle (vuoden 1972 LP:ltä ”Exile On Main St.”), jolla kuullaan myös pitkästä aikaa haitarikuningas Veli-Matti Järvenpään soittoa. Levyn vierailijakattauksen viimeistelee monilla aiemmillakin yhtyeen julkaisuilla mukana ollut aussikitaristi Martin Cilia.
Hyvät sävellykset tunnetusti kestävät aikaa ja joskus kovaakin käsittelyä. Beatmakersin hellässä ja ymmärtäväisessä huomassa näiden klassikoiden rikkimenosta ei tarvitse olla huolissaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
