PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS feat. GRAHAM JOHNSON & JUHO ”KIHARA” PITKÄNEN –
Live At The HUK: The Renegades Revisited Show 2021
(Wanaja Music VMEP-003, 10” EP)
Pohjoisen väki ei ole unohtanut – eikä mitä luultavimmin tule koskaan unohtamaankaan vuonna 1964 maan konkreettisesti hullaannuttanutta birminghamilaista The Renegadesia. Kiitos Esa Kuloniemen kirjoittaman erinomaisen Luopiotarina-historiikkiteoksen (2017) sekä uskollisena ja ennen kaikkea harvinaisen viriilinä pysytelleen fanikunnan, bändin nimi vaikuttaa ponnahtavan yhä säännöllisesti esiin siellä täällä, joskus myös valtakunnan mediassa. Renegaattien tunnetuimmasta jäsenistöstä viimeinen jaloillaan vankasti seisova soturi, pitkään Italiassa asustellut Graham Johnson on tainnut juuri siksi saada lisävirtaa jatkaa osa-aikaista muusikon pestiään vielä eläkeiässäkin. Koska ”oikeaa” tai edes sen nimellä jotakuinkin hyväksyttävällä tavalla ratsastavaa kiertuekokoonpanoa ei nykyisin ole mahdollista jos kohta reiluakaan tien päälle passittaa, on edelleen napakasti rumpuja soittava Johnson saanut viime vuosina arvoistaan rintama-apua kotimaiselta Beatmakers-ryhmältä. Sitä ovat keikoilla vahvistaneet aikaisemmin mm. Esa Kuloniemi ja Hasse Walli, sekä nyt edellisellä, vain yhteen esiintymiseen typistyneellä kesän 2021 pikakiertueella yhtä sukupolvea nuorempi kitaristi Juho Pitkänen.
Hämeenlinnan Uuden Kesäteatterin ulkoilmalavalla taltioidusta esiintymisestä julkaistulla 10-tuumaisella EP-levyllä ”Kihara” Pitkäsen ja Beatmakersin vakiokitaristin Juha Heinosen työnjako vaikuttaa toimivan kiitettävän hyvin. Ehkä ennen kaikkea siksi, että soittajien tavat käskyttää instrumenttejaan poikkeavat tyystin toisistaan. Siinä missä pikemminkin Hendrix-koulukuntaan ja sitä uudemmille vuosikymmenille tyylillisesti kallistuva Pitkänen ei lähde edes yrittämään kitarasooloissaan vanhojen Renegades-levyjen henkeä vaan suoltaa pedaaleistaan ulos paikoin rohkeamminkin vingahtelevia soundeja, pitäytyy Heinonen kovaksi keitettynä beat-muusikkona tiukasti omassa kurinalaisemmassa äänikarsinassaan. Parhaiten kitaristien unisono puree kompromissina puolittaisessa rautalankahengessä tulkitulla suosikkiballadilla My Heart Must Do The Crying.
Hyväksi laulajaksikin tiedetyn Pitkäsen ei sen sijaan anneta näyttää julkaisulla osaamistaan tässä roolissa, vaan kaikista vokaaliosuuksista vastaa Pekka Tiilikainen. Ratkaisua voinee pitää pienenä miinuksena. Vaikka vankkaääninen Tiilikainen on eritoten iskelmällisessä tuotannossa edukseen esiintyvä kokenut solisti, olisi Pitkänen energisellä tulkinnallaan varmasti tuonut myös äänitteelle virkistävää, kenties jopa Kim Brown’maisempaa lisäväriä.
Keikasta vinyylille seulotuista neljästä numerosta edellä mainitun ohella myös räväkkä Do The Shake ja beat-klassikon aseman saanut Things Will Turn Out Right ovat tietenkin must-lauluja jokaiselle Rene-diggarille. Perustellusti Renegades Revisited -tiimi on sitä vastoin sivuuttanut joukosta pois ainakin sen ilmeisimmän valinnan, Cadillacin, ja korvannut säästyneen tilan huomattavasti enemmän myös bändin omaa karaktääriä resonoivalla lainanumerolla. Toki tietäjät tietävät Freddy Cannonin Tallahassee Lassien myös Renegadesin samaan Beatmakers-tyyliin levyttämänä hitaahkona fratrokahtavana versiona, mutta niinköhän vain jotkut kansalaiset silti vielä herkemmin yhdistävät kappaleen sen erään nimeltä mainitsemattoman trion vuoden 1974 käsittelyyn? Mokomatkin luopiot.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
