B.B. & THE BLUES SHACKS – Lonesome In The Moonlight
(Rhythm Bomb RBR-6018)
Saksalainen B.B. & The Blues Shacks on ollut mukana musiikkikuvioissa yli 30 vuotta. Bändi aloitti ja jatkoi pitkään vanhan koulukunnan blueskokoonpanona. Tavaramerkkinä on ollut alusta asti lahjakas veljespari Michael (huuliharppu/laulu) ja Andreas (kitara) Arlt. Pikkuhiljaa musiikkityyli alkoi saada mukaan bluesin ohella muita vaikutteita, ennen kaikkea soulista. Eräänlainen käännekohta oli vuonna 2008 julkaistu albumi ”Unique Taste”, jota ei oikein voi kutsua blueslevyksi. Sittemmin tapahtui osittaista paluuta alkuperäiseen, josta paras esimerkki oli loistava levy ”Reservation Blues”. Tämä ”Lonesome In The Moonlight” on Shacksin neljästoista pitkäsoitto ja sitä saa CD:nä, vinyylinä (rajoitetusti) sekä varmaan noilla bittiavaruusformaateilla.
Arltin veljesten lisäksi nykykokoonpanoon kuuluu lähes alkuajoista mukana ollut pysty- ja sähköbasisti Henning Hauerken sekä uudempina jäseninä kosketinsoittaja Fabian Fritz ja rumpali Andre Werkmeister. Tällä levyllä vierailevat lisäksi Tom Müller (saksofoni) ja Andre Werkmeister (trumpetti). Isossa kuvassa merkillepantavaa on, että myös Andreas saa lauluosuuksia, eikä jää taidoissa paljoakaan jälkeen velipojasta. Suuri muutos on myös se, että huuliharppu on jäänyt täysin sivurooliin. Kolmella kappaleella kuullaan lyhyet ja melko vaatimattomat munnarisoolot. Tämä on mielestäni melkoinen menetys verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin harppu oli Shacks-soundin kantava voima.
Levyn neljästätoista biisistä tasan puolet on Michaelin ja Andreasin käsialaa ja puolet covereita. Avausraita, Chick Morrisin säveltämä I Go To Bed With A Worry svengaa hienosti Andreasin länsirannikkotyylisen kitaroinnin tahdissa. Ray Charlesin That’s A Lie on yksi niistä harvoista huuliharppua sisältävistä kappaleista. Yllättävin laina on Linda Ronstadtin tunnetuksi tekemä balladi Long, Long Time. Tämä versio ei ole sinänsä huonosti esitetty ja voi jonkun kuuntelijan mielestä tuoda levyn kappalevalikoimaan lisää vaihtelua. Paras versiointi on puolestaan B.B. Kingin kappaleesta I’ve Got Papers On You, Baby. Hyvä on niin ikään toisen Kingin eli Albertin ohjelmistosta tuttu Heart Fixing Business.
Omista sävellyksistä mainitsemisen arvoinen on kevyen jazzahtava What You Mean. Omiin juttuihin kuuluu myös zydecovaikutteinen Feed The Flame. Siinä Fabian Fritzin soittama haitari tuo mukaan asiaan kuuluvaa tunnelmaa.
”Lonesome In The Moonlight” ei edellä esitetystä kritiikistä huolimatta ole huono levy. Huuliharpun vähäisyys jättää kokonaisuuteen ison loven, mutta toisaalta bändin soitto ja sisäinen vuorovaikutus ovat hyvällä tasolla. Mihin genreen tämän sitten voisi lokeroida? Lähinnä tulee mieleen americana, jossa on eniten vaikutteita bluesista ja soulista. Seuraavalle levylle voisi toivoa nupin säätämistä aavistuksen lisää bluesin suuntaan. Ja reilusti enemmän huuliharppua.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
