Levyarvio: Badding Rockers


BADDING ROCKERS – Rock’n’roll ja kiitos hei
(Emsalö Music EMCD033)

Marko Haavisto saattaa hyvinkin napata itselleen päättyneen vuoden 2022 jollei uutterimman niin vähintään monipuolisimman rootskentän levyttäjän statuksen. Ennen oheista julkaisua on edeltäneiden 12 kuukauden ajalta plakkarissa jo Pelle Miljoonan tuotannolle pyhitetty yhteislevy ”Kymmenen miljoonaa” Esa Elorannan kanssa sekä Poutahaukat-miehistön tuella syntynyt ”Yleisön palvelija”, jotka molemmat kuuluvat Emsalö Musicin aikaansaannoksiin. Kansiaiheensa ja -taiteensa Pasi Rytkösen osaavissa käsissä yhtyeen esikoisalbumista ”Rock’n’Roll keijukainen” jatkojalostanut Badding Rockers on laulavan basisti-kitaristinsa monista kokoonpanoista paluuodotusten suhteen kaivatuin. ”Rock’n’Roll ja kiitos hei” tuokin kombon neljäntenä pitkäsoittona sulavalinjaisen jatko-osan sen kolmelle edellis-LP:lle, jotka ilmestyivät alkujaan Pyramid-merkillä 1987–1993 ja jotka saivat omat tervetulleet vinyyliuusintapainoksensa markkinoille vuonna 2020.

Badding Rockers on säilynyt paitsi soundiltaan, myös soittajakoostumukseltaan jotakuinkin entisellään. Tarkasti ottaen miehistö on sama kuin kahdella ensimmäisellä albumillaan: Haaviston seurassa siinä vaikuttavat kitaristit Mika Rokka ja Ville Uljas sekä rumpali Kuja Salmi. Lisäksi levyllä avustavat mm. Kerttu Valkonen taustalaulajana, Pekka Gröhn hammondistina sekä Ismo Haavisto huuliharpistina. Jälkimmäistä kuullaan lainanumerolla Rakastunut, jonka Tapio Rautavaara ja Onni Gideonin orkesteri levyttivät vuonna 1962 jo sellaisenaankin miltei Badding Rockers -kelpoisena viihdetaustaisena twistinä – alkuperäisen sovituksen tilalle lahtelaiset tosin ovat vaihtaneet roimasti countryhenkisempää intonaatiota. Muutoin bändin jäsenet, Haavisto etunenässään, ovat kirjoittaneet enimmän osan esittämästään musiikista. Omaa tuotantoa täydentää vielä kansanlaulelman omainen Laitoin laulun maailmalle, jonka on ”Raulin rokkarien” käyttöön heltynyt antamaan Timo Hirvonen.

Jo singlenä ennakkoon ilmestyneen beat-iskelmällisen Maitolaiturilla-avauksen mentoroimana Badding Rockers ei suostu tekemään uutuudellaan ainuttakaan oikeasti yllättävää tyylillistä äkkikäännöstä. Samankaltaista kaiholla kuormattua kaipuuta kotikulmille ja parempaan menneisyyteen on tarjolla täyden 11 esityksen verran, melodiakulkunsa ja tunnelmansa puolesta kenties dramaattisimpana esimerkkinään viipyilevän kauniisti rautalanka- ja jazz-sävyillä petsattu Mika Rokan säveltämä ja Sanna-Maija Laitisen runollisesti sanoittama Kuunsirpillä – sekä toisesta päädystä Viljami Viippolan pianon tukemana rollaavan levyn nimikappaleen ohella pirteästi kantrirokkaava Mä lähden menee. Avoimessa nostalgiasuhteessa vietetään vielä albumin kolme viimeistäkin minuuttia. Mika Rokan säveltämä ihastuttavan The Shadows -henkinen päätösinstrumentaali Butcher’s Theme esitetään vekkulisti muusta materiaalista poiketen ”englanniksi”.

Vaikka seurue uhkaa levynsä nimeen viitaten sanovansa jälleen ”kiitos heit” kuulijoilleen, vahvat keikkanäytöt molemmin puolin paluukiekon ilmestymistä kielivät suorasanaista viestiään siitä, että Badding Rockersilla on sekä tilausta että kosolti lisääkin annettavaa entisestään kasvavalle ihailijakunnalleen.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)

Share