AVEY GROUWS BAND – The Devil May Care
(omakustanne)
Muutama vuosi sitten Jeni Grouws tapasi Chris Aveyn sekä Bryan Westin bluesjameissa, loppuvuodesta syntyi Avey Grouws -duo. Muutamien keikkojen jälkeen West pyydettiin mukaan kuvioihin ja bändi alkoi hahmottua lopulliseen muotoonsa. Avey Grouws Bandin muodostavat nykyään laulaja Jeni Grouws, kitaristi Chris Avey, rumpali Bryan West sekä basisti Randy Leasman. Levyllä kvartettia avustaa vakiovierailija, kosketinsoittaja Nick Vasquez. ”The Devil May Care” on heidän esikoisjulkaisunsa. Kaikki sävellykset ovat Aveyn ja Grouwsin kirjoittamia. Mikäli Chris Avey vaikuttaa tutulta, niin hän on aiemmin soittanut The Avey Brothersissa sekä bluesikoni Big Pete Pearsonin bändissä.
Avausraidan tärkeyttä ei pidä missään nimessä väheksyä ja laittaa ensimmäiseksi kappaleeksi jotain yhdentekevää rallatusta. Luulen, että Avey Grouws Band on tiennyt tämän, sillä Come And Get This Love meinaa pudottaa minut tuolilta. Kappale on todella vankka pelinavaus, jota seuraa tiukkaa kitarointia sisältävä nimikappale. Kolmantena oleva Rise Up on jo varmuuden maksimointia, sillä kolmikko muodostaa varsinaisen super-triplan. Sitä seuraa ässäpari Let’s Take It Slow ja Long Road. Ensiksi mainittu tuo mieleen Angela Strehlin ja jälkimmäinen menee Janis Joplinin tontille. Vielä kun loppuun saamme varsinaisen värisuoran, niin paketti on valmis.
Shufflekompin omaava Let Me Sing My Blues käynnistää loppupuoliskon. Akustinen Johnny Cashin myöhempien aikojen levytykset mieleen tuova Weary on välipala ennen viimeistä rutistusta. Hiukan All Your Love (I Miss Loving) -tyylisesti keinahteleva ja Otis Rushin tapaista kitarointia sisältävä Dirty Little Secret on lopun mieluisin kappale. Vaikka Grouws on bändin pääasiallinen solisti, pääsee myös Avey ääneen, sillä Dig What You Do on kaksikon duetto. Viimeisenä oleva torvilla ryyditetty jazzahtava svengipala Two Days Off (And A Little Bit Of Liquor) jättää kuulijan hyvissä tunnelmissa asemalle. Hiukan tulee Brian Setzer Orchestra mieleen.
Kansikuva ei ole kovin myyvä, enkä sen perusteella ikimaailmassa olisi sitä ostanut. Nytkin levy oli jäädä arviopinon hännille. Vaan onneksi ei jäänyt, sillä julkaisu on erinomainen. Täytyy sanoa, että ”The Devil May Care” on yksi vakuuttavimmista debyyttialbumeista, mitä olen tällä presidenttikaudella kuullut.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2020)
