AT’S ROOTS & RAMBLIN’ – Golden Lane
(Stupido TWINCD251)
Kyllä silloin täytyy olla jotakin erikoista tekeillä, kun ”pop”-yhtiö Stupido nappaa talliinsa rockabilly-yhtyeen – ja vielä soittajien iän perusteella mitattuna sangen nuoren sellaisen. Musikaalisesta Teräsen perheestä (sisko Linda Teränen tunnetaan RelaxTriosta) tuleva laulaja, kitaristi ja AT’s Roots & Ramblin’ -yhtyeensä levytysmateriaalin kirjoittaja Arttur Teränen (s. 1998) on noussut rytinällä maan puhutuimpiin tapauksiin sarallaan. Lausunnot ovat olleet voittopuolisesti ylistäviä, ne monilahjakas raumalainen on ehdottomasti ansainnutkin.
Toisella pitkäsoitollaan kaiken kaikkiaan väkivahvaksi varttunut trio (Mikko Korpi bassossa ja Oliver Westerberg rummuissa) on korostanut omavaraisuuttaan myös äänittämällä materiaalinsa itse. Peruskokoonpanoa vahvistavat muutamilla esityksillä puhallinsoittajat, joiden osuudet Teränen on sovittanut yhdessä tenorifonisti Risto Kauppisen kanssa. Lisäksi neorockabillymäiselle Sticks & Stones -kappaleelle on ryhmä kutsunut kitaristivieraakseen Fatboyn Hannu Kiviahon.
Jungle Recordsin 2019 julkaiseman ”Notes From The Backwoods” -esikoisen jälkeen yhtye on jossain määrin laajentanut tyylillistä reviiriään, loikkien nyt välillä myös perinteisempään rockabillyyn liitettyjen raja-aitojen yli. Torvilla pönkitetyillä numeroilla osaksi sen nykysoundia ovat ennen kaikkea ilmaantuneet kuumottavan läpikuultavat Brian Setzer Orchestra -vaikutteet. Jump-billaava New Doll on joka tapauksessa kiistatta yksi 2020-luvun omaleimaisimpia suomalaisia tämän genren aikaansaannoksia sekä sävellyksenä, sovitukseltaan että täydellisyyttä hipovalta toteutukseltaan. Myös levyn päätökseksi on säästetty samanhenkinen heleä vaskitykitys House Of The Grooves.
Teräsen teknisesti pirullisen korkealla tasolla liitelevät kitarajuoksutukset sekä hieman The Paladinsin Dave Gonzalesin maneereiltaan mieleen tuovat lauluosuudet kannattelevat uljaasti aavistuksen verran naivistisia mutta kuitenkin enimmäkseen mallikkaan soljuvasti rytmitettyjä sanoituksia. Sointurakenteeltaan minimalistisempi Boom Boom Spin lisää tyylivalikoimaan herkullisia jazzblues-vivahteita, lyriikoiltaan totaalisen loppuriimitön Nostalgic taas monipuolistaa kattausta raukean hitaana swinginä. Jälleen Setzerin jalanjäljillä kohtalokkaasti luritellulta Shiny Eyes -slovarilta ei ainakaan kunnianhimoa puutu, ja Muddy Lake tunnelmoi banjoineen ja dobroineen jo hyvin likellä rämeseutujen sininuottisempia maisemia. Vielä yhden vääjäämättömän Setzer-kumarruksen taitaa saada osakseen myös kantrivetoinen nimiraita Golden Lane.
Teräsen teeskentelemättömän karheaan, miellyttävän sävykkääseen lauluääneen on vaivatonta tykästyä. Kitaristina mies on kertakaikkisen pitelemätön, ja tulee varmuudella löytämään jatkossa soittoonsa myös entistä originellimpiä eikä välttämättä yksinomaan virtuositeettiin pohjautuvia kulmia. Tähän suuntaan jo nyt lupaavia pieniä suunnantarkistuksia tarjoavat eritoten kantrirokkaava Tell Me (That I’m Wrong) sekä riemastuttavasti twistaava Stuck. Kumpainenkin korvamatoja parhaimmillaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
