Levyarvio: Arsen Shomakhov


ARSEN SHOMAKHOV – Rain City Blues
(Rain City Blues RCB 007)

Venäjältä Kanadaan emigroitunut Arsen Shomakhov on kerännyt kiitosta ja menestystäkin kaikilla kolmella albumillaan. Tämä levy julkaistiin jo 2019, kyllä, myöhässä ollaan. Tuottajaksi on valikoitunut Kid Andersen, joka myös soittaa kappaleilla lukuisia instrumentteja. Arsen esittäytyy paitsi sympaattisena, niin myös monitaitoisena bluesmiehenä. Ainakin tämän cd:n valossa hän tuntuu olevan kovasti Teksasin lumoissa.

Avauspala Full-Time Lover on karhea blues-stompperi, joka juhlii erinomaisilla soundeilla. Aki Kumar vierailee esityksellä harppuosastolla. Tahti vain kiihtyy No Morella, jossa ylletään jo kirikiri-osastolle. Mainiosti rockaava shuffleboogie voisi hyvin olla Fabulous Thunderbirds -tuotantoa, mutta Shomakhov on biisinmateriaalinsa puolesta täysin omavarainen. Myös puhdas blues taipuu mieheltä uskottavasti. Women And Whiskey pelaa Stevie Ray Vaughanin opein ja komeasti pelaakin. Strollin’ In San Jose avaa jumppitilin ja vanhan koulukunnan ilottelu on mieluisaa kuultavaa. Nimibiisillä Rain City Blues Shomakhov kaivaa esiin sliden ja Elmoren opit, kyllä broomaa ja tyylikkäästi. Suoritus on ihan ässäkastia. Boogiesiivu Three Arrows popittaa hieman, mutta kulkee vinhasti. Kivasti svengittävää bluesshufflea irtoaa puolestaan raidalta Sitting On A Fence.

Pari linjasta poikkeavaakin esitystä löytyy. Kivan fiiliksen omaava Sunset Beach on nykypoppaavaa r&b:tä. Boogaloo on levyn puolipakollinen funkkistelu. Homma toimii ja on notkeaa, mutta kokonaisuuden kannalta tämän olisi voinut jättää poiskin. Lopussa pikkulintu vielä yllättää. Hello Little Bird on varsin rohea ja maanläheinen peltiskittastomper.

Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 2/2021)

Share