ANNIKA ANDERSSON & THE BOILING BLUES BAND – Playing In A Rock’n’Roll Band
(omakustanne, digijulkaisu)
Edellisessä elämässään Annika Salmisena tunnettu Annika Andersson on uuden tulemisensa jälkeen saanut aikaiseksi toisen pitkäsoitton. Kun kahdella edellisellä julkaisulla (”Reborn” ja ”On The Road”) pääosassa olivat lainakappaleet ja Jari Salmisen uusiokäyttöön otetut sävellykset, niin nyt ollaan pääosin orkkismateriaalin kimpussa. Sitä ovat kirjoittaneet Johan Nilsson sekä Salminen. Musiikki on edellisiltä julkaisuilta tuttua rullaavaa bluesrockia erilaisin maustein tarjoiltuna. Kitara on mukavan rankka, basso sopivan tuhti ja urkusoundi kuin Jon Lord -vainaalla aikanaan, eikä rummuissakaan moitittavaa ole. Hienoa, että bändi pystyy tuottamaan loistavaa jälkeä soittaessaan myös uusia kappaleita. Mount Rushmorea tai oikeastaan Deep Purplen ”In Rock” -albumia mukaileva kansikuva on vallan mainio. Kanteen on eksynyt pieni painovirhepaholainen, sillä nimikappaletta ei listauksessa näy, mutta levyn kolmantena raitana se kuitenkin on.
Kaksi kierrätysraitaa on mukaan otettu, Nina Simonen Do I Move You sekä Carlene Carterin Every Little Thing. Ensin mainittu tuntuu luontevalta valinnalta, mutta jälkimmäinen tulee aivan puun takaa. Ei kappale suinkaan ole huono, eikä tässä versiossa mitään vikaa ole, en vain olisi kuvitellut, että kantrisävelmä sopisi heidän ohjelmistoonsa. Do I Move You on levyn tunnelataus ja sopii hyvin Annikan äänelle. Kappaleen kitara- ja pianosoolot ovat aivan mahtavat. Tällaista herkkua tahtoo lisää! Toinen kierrätysraita, rankan käsittelyn saanut Every Little Thing toimii moitteettomasti.
Deep Purplen Highway Star -tyylisesti starttaava She Will Take Your Love edustaa levyn rankinta osastoa. Toinen Purple-vaikutteita sisältävä raita on Tonight, josta löytyy levyn paras kitarasoolo. Vaikka Deep Purplen vaikutus on käsin kosketeltava, niin tässä tapauksessa se on positiivinen asia. Old Faithful on suoraan Suzi Quatron arkistoista löydetty. Learnt edustaa levyn balladiosastoa.
Onkohan paras jätetty taas viimeiseksi, sillä bluesraita Sweating In My Kitchen on aivan loistava sävellys, josta uskoakseni tulee keikkasuosikki. Vielä kun olisivat löytäneet jonkun asiansa osaavan harpistin tukemaan kappaletta, niin kyseessä olisi 10+ suoritus.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)