ANGSTBADAN – Love & Mercy
(omakustanne)
Nuo Ruotsin nuoret hurjapäät, psykedeelisen bluesin lähettiläät eli Filip Karlströmin johtama Angstbadan on vihdoin julkaissut toisen albuminsa, joka meidän vanhan liiton miesten mieliksi on julkaistu vinyylinä. Kovin paljoa ei muutoksia ole musiikille tapahtunut, mutta jotain päivityksiä on tehty ja meno on pari pykälää rankempaa. Kun edellislevyä vaivasi pienoinen oman näkemyksen puute, on asia nyt korjattu ja musiikki on tekijöidensä näköistä.
Sävellykset ovat edellislevyn tavoin kaikki omaa tuotantoa. Your Love Is Hard On Me sisältää murrettua laulua, särökitaraa ja hurjaa Hammondia sekä kirsikkana kakun päällä Hendrixille tuoksahtavan kitarasoolon. Kyseessä on sellainen äkkikuolema ja kestää aikansa, ennen kuin alun ”järkytyksestä” selviää. Onneksi apu on lähellä, kun bändi seuraavaksi heittää Dirk Powell-Mark Knopfler -akselille sijoittuvan kappaleen Change Of Mind, josta löytyy yhtäläisyyksiä molempiin herroihin niin laulullisesti kuin musiikillisesti. Erityisesti tulee mieleen ensin mainitun sävellys Waterbound. Kolmannella raidalla siirrytään taas aloitusraidan viitoittamalle tielle ja wah-wahia on aivan kiitettävästi. That’s What They Say on hidas blues, joka sisältää levyn parhaan kitarasoolon. A-puolen päättävä I Gotta Go on mielenkiintoinen välipala. Kyseessä on instrumentaali, jossa saamme nauttia kitaran ja Hammondin kaksintaistelusta. Voisin kuvitella kappaleen päätyvän keikkasetin aloitukseksi tai ainakin itse aloittaisin sillä.
B-puolisko alkaa hyvin samanlaisissa tunnelmissa kuin A-puolikin, kaikeksi onneksi Turning Away From ei aiheuta samanlaista sydämen epätahtiin menemistä kuin avausraita. Balladiosastolle menevä Robert Cray -henkinen Tell Me on varsin raikas poikkeus muutoin niin kovin sähköisessä kokonaisuudessa. Zonk on selkeästi I Gotta Go -sävellyksen hengessä etenevä instrumentaali, joka puolestaan sopii illan viimeiseksi numeroksi. Nimikappale on valittu levyn lopetukseksi ja se etenee Hendrixin haamun seisoessa nurkassa.
Tämän levyn jälkeen ei ole kahta sanaa siitä, kenen aikaansaamat ovat vuoden mielenkiintoisimmat kitarasoundit. Tasokas ja monipuolinen levy, josta löytyy sopivasti vaihtelua. Mikäli bändin debyyttialbumi miellytti, niin tämä kannattaa ehdottomasti hankkia sen kaveriksi.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
