Levyarvio: Andres Roots


ANDRES ROOTS – Tartu Lockdown: The House Arrest EPs
(Roots Art RAR2006)

Ei ikävää ettei samalla joskus jotain hyvääkin. Bluesmuusikoille keväästä saakka jatkunut ”kotiarestijakso” on tuottanut paitsi kosolti henkilökohtaista murhetta omasta jaksamisesta ja ammatinharjoittamisen edellytyksistä, myös odottamattoman paljon tilaa sellaiselle puuhastelulle, joka muutoin olisi voinut jäädä normikiireiden jaloissa toteuttamatta. Liekö sitten meissä sinisävelten ystävissä introverttisiä piirteitä keskivertoa enemmän vai onko tilanteen kaikenkaikkinen ankeus vain muutoin ollut omiaan avaamaan luovuuden hanoja juuri tämän musiikinlajin parissa, mene ja tiedä. Toisaalta, onhan elo ”kaltereiden takana” inspiroinut lukemattomia bluesmiehiä aiemminkin levyntekoon – toki onneksi useimmiten vain esiintyjinä vankilaestradeilla. Edelliset vertaukset ovat juuri nyt sikäli ontuvia, ettei BN:n lukijoille jo mittavalta ajanjaksolta tutulla virolaiskitaristi Andres Rootsilla ole ollut tapana pitää pitkiä studiotaukoja muutenkaan – ja vielä vähemmän lainkuuliaiselle kaverille on kertynyt putkareissuja syntilistalleen.

Kun Viron hallitus määräsi maan pandemia-eristykseen maaliskuussa 2020, ryhtyi Roots joka tapauksessa tuumasta toimeen, julkaisten seuraavien kolmen kuukauden ”luppoajallaan” nipun erityisiä digitaalisia EP-kokonaisuuksia, joilla kitaristi keskittyy esittelemään omia kappaleitaan täysin yksikseen. Kotinauhoitteet syntyivät myös ilman päällekkäisäänityksiä.

Kolmesta sessiosta ensimmäisellä Roots on valinnut soittimekseen suomalaiselta Peter Lindbergiltä lahjaksi saamansa 3-kielisen sikarilaatikkokitaran – siitä ilmeinen nimi levyn intohimoisena slidekudelmana avaavalle Lindberg Boogiellekin. Ilkosilleen riisutun nauhattoman instrumentin luonnonkaunis sointi välittyy erityisen pysäyttävästi seesteisellä Fretless Wonderilla.

Andresin tapauksessa perinteisenkään liu’utusbluesin läsnäololta ei ymmärrettävästi voida välttyä, varsinkin työkalun vaihtuessa kuusikieliseen (Squier Jazzmaster ja akustinen Walden T550). Kertaalleen tosin ääneen pääsee myös vinkeäsoundinen 1-kielinen diddley bow niin ikään klassisessa 12-tahtisessa blueskierrossa koko reilun puolitoistaminuuttisen kestonsa ajan pitäytyvällä esityksellä One String Racket. Traditionaalisesta ilmaisusta ottavat hanakammin etäisyyttä hieman hätäisen oloiseen tahtilajiin sovitettu Minor Gripes, funkjatsahtavia sävyjä ketterästi sekoitteleva For Future Reference sekä folk-orientoitunut balladi Lockdown Special.

Vaikka tämänkaltaiset sooloinstrumentaalit eittämättä toimivatkin hieman paremmin tiivistetyssä EP-mitassa kuin yli puolituntisena kerta-annoksena, kaikki perusteet levyn julkaisemiselle ovat silti vaivatta allekirjoitettavissa. Hienoa työtä!

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)

Share