eri esittäjiä – American Folk Blues Festival In Manchester Free Trade Hall 21.10.1962
(RnB Records RANDB 059)
Ensimmäinen ja alkujaan ainoaksi aiottu American Folk Blues Festival -tapahtuma käynnistyi silloisen Länsi-Saksan Baden-Badenissa pidetyllä konsertilla 4.10.1962. Seuraavien kahden viikon aikana kiertueen jäsenet esiintyivät enimmäkseen Saksanmaalla sekä jonkin verran myös Sveitsissä ja Itävallassa. Lokakuun 18. päivänä pidettiin Hampurissa äänitystilaisuus, minkä tulokset julkistettiin pikapuoliin sittemmin moneen kertaan ilmestyneellä kokoelmalevyllä. Sattumoisin tuo kiekko nimeltään ”The Original AFBF” sai osallensa tiiviin esittelyn jo Blues Newsin n:ossa 1. Yhden taukopäivän jälkeen oli Pariisissa 20.10. vuorossa kahden konsertin mittainen urakka, minkä senkin anti pantiin talteen ja painatettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin Fréme-aux-merkin tripla-CD:lle. Tuosta mittavasta dokumentaatioista olen kertoillut BN:n numerossa #282 eli 6/2016.
Kun vuoden 1962 AFBF-suorituksia on lisäksi kuultavissa ja nähtävissä erinäisillä DVD-koosteilla, luulin niiden julkistamisen jo saavuttaneen päätepisteensä, mutta toisin kävi. Jokin aika sitten ilmaantui nimittäin tutkailtavaksi tuon kiertueen viimeistä, Britannian Manchesterissa 21.10.1962 tapahtunutta esittäytymistä selvittelevä tuotos. Sen tekstien mukaan eräs televisioyhtiö äänitti kyseisen konsertin jälkimmäisen osuuden ja lähetti sen kahdessa osassa Tempo-nimisessä radio-ohjelmassa. Jotkut ymmärtäväiset musiikin ystävät tallensivat nuo lähetykset kelanauhoilleen, ja erään sellaisen sisältö oli säilynyt niin hyvässä kunnossa, että siitä saatiin nykytekniikan avulla valmistettua aivan kuuntelukelpoinen kokonaisuus.
Sinällään tämä tuote ei puhtaasti musiikillisesti tarkasteltuna ole laadultaan mitenkään erityisen korkealuokkainen. Sen kaikkiaan 12 palasesta kolmessa on kuultavissa vain taustoja selvittelevää ja nykyisin osaksi aikansa eläneeltä tuntuvaa puhetta. Sonny Terryn ja Brownie McGheen neljästä kappaleesta Easy Rider ja I’m Leaving In The Morning ovat traditionaaliksi luokiteltavia. Kansas City Blues on Jim Jacksonin tuttu klassikko ja I’m Poor Man But A Good Man on napattu laulaja-pianisti Cecil Gantin ohjelmistosta. Memphis Slimin Just A Dream on tietysti peräisin hänen entiseltä oppi-isältään Big Bill Broonzylta ja Willie Dixonin Sittin’ And Cryin’ The Blues on hänen omalla tavallaan puhuttelevanoloinen teoksensa. Ennen päätöslallatusta Bye Bye Baby ovat jäljellä vielä T-Bone Walkerin omaa tuotantoa edustavat bluesit, kuuluisa Call It Stormy Monday ja vähemmän tunnettu My Baby Is Now On My Mind. Kiertueen muiden vokalistien John Lee Hookerin, Helen Humesin ja Shakey Jake Harrisin laulua ei levyllä ole mukana lainkaan, kaiketi siksi, että heidän osuuksiaan ei radiossa kuultu.
Mikä sitten tekee tällaisen julkaisun kiinnostavaksi ja mahdollisesti jopa hankkimisen arvoiseksi? Se on se tosiasia, että tuossa noin 330 km:n päässä Lontoosta pidetyssä ja alanimellä Jazz Unlimited varustetussa musiikkijuhlassa olivat läsnä muiden muassa sellaiset brittiläisen bluesin ja r&b:n suuruudet kuin Alexis Korner, John Mayall, Paul Jones, Jimmy Page, Mick Jagger, Keith Richards ja Brian Jones. Levyltä ovat jossakin määrin havaittavissa tavaton innostuneisuus ja suoranainen hartaus, mitkä tapahtumassa vallitsivat. Silloinhan monet enimmäkseen nuorenpuoleiset blues-intoilijat saivat olla mukana kotimaansa ensimmäisessä laajamittaisessa sinisten sävelten kavalkadissa. Lisäksi tuotteen kuvitus on ansiokas ja sen valaisevassa tekstiosuudessa kerrotaan muun ohella, että konsertin jälkeen melkoinen määrä nuorukaisia ryntäsi lavalle ihanteittensa lähettyville ja että tulevat miljonäärit Jagger, Richards ja Brian Jones eivät tiettävästi koskaan suorittaneet maksuosuuksiaan heitä kuljettanutta autoa ajaneelle Graham Ackersille.
Vesa Walamies
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
