Levyarvio: Algo Salvaje Vol. 4


eri esittäjiä – Algo Salvaje Vol. 4 (Untamed 60s Beat And Garage Nuggets From Peru)
(Munster MR 441)

Munster-yhtiö on siirtynyt villiintynyttä 60-luvun kitaramusiikkia esittelevässä sarjassa kotimaastaan Espanjasta Etelä-Amerikan Peruun. Samalla touhu on vähintään pari alpakanpotkua levottomampaa kolmeen edellisosaan verrattuna.

Niin kuin Los York’sin (mukana täälläkin hyvällä Abrazame-raidalla) esikoisalbumia arvioidessani kerroin, perulaiseen beatiin ja sicodelicoon kuuluu se, etteivät kappaleiden levytysvuodet kerro mitään: vuonna 1965 levytetty biisi voi kuulostaa hyvin lennokkaalta ja 1960-luvun lopussa purkkiin pantu kipale on kuin surffia.

Tai sitten kappaleissa on yllättäviä käänteitä. Esimerkiksi Los Teddy’sin lievästi psykedeelinen Efectos-levytys loppuu täällä kuin seinään ja siitä vaihdetaan suorilta jaloilta sahaamaan Bo Diddleyn I’m All Rightia.

Mikään täydellinen kokoelma-albumi tämä ei ole: A-puolen päättävä Delai Alamos con Los King Stay -porukan El Grito de Los King on kuin jonkun aloittelevan bändin ensi harjoituksista, enkä innostu myöskään Traffic Soundin huuruiseen päivitykseen vanhasta Skip Jamesin I’m So Glad -raidasta, joka lienee syntynyt Creamia kuuntelemalla.

Sen sijaan levyn toinen Cream-cover, Los Silverton’sin Cuarto Blanco eli White Room, on eksoottista kuultavaa solistin falsettiäänen ansiosta.

Kokoelman tutuin nimi on Los Saicos, jonka matka tuntemattomuudesta kulttisuosikiksi alkoi 1999, kun Electro Harmonix -merkki julkaisi yhtyeeltä kymppituumaisen ”Wild Teen-Punk From Peru 1965”. Sillä kuultu käsittämättömän raaka musiikki jätti jalkoihinsa Sonicsit, Troggsit ja kumppanit, eikä Saicosin maine ole horjunut piireissä sen jälkeenkään. Kokoelmalle päätynyt En Entierro de Los Gatos on ennen julkaisematon instrumentaali.

Algo Salvaje nelosen parhaat kappaleet ovat Los Mutablesin rajun lennokas instrumentaali Suspenso en el Espacio, Los Daciosin hieno beat-ikuistus Dile ja Melcochitan sykkivä El Sicodelico huimine kitaratremoloineen ja -riffeineen. Myös Los 007:n bongotaustainen, Zombies-vaikutteinen Escucha, Nena miellyttää korvaa.

Jos kaipaa jenkki-”Nuggetsien”, ”Back From The Grave” -sarjan, ”Rubble”-koosteiden ja muiden jatkoksi aitoa autotallirokkia puolivillein sekoiluvaikuttein, tämä Munster-kokoelma on soiva peli. Tylsäksi levyä ei voi ainakaan julistaa. Albumi löytyy niin suoratoistona kuin fyysisinä tallenteina.

Petri Lahti
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)

Share