AIKKA HAKALA & BANDITS – True Stories – Mostly
(Bluelight BLR 3341 1 [LP]/BLR 33215 2 [2-CD])
Vuonna 1997 Aikka Hakala oli musiikintekijänä tietyllä tapaa elämänsä vedossa. Kuluneet ja kuluttaneet vuodet Teddy & The Tigersin rockabillyidolista kulmakuntien kovimman r&b-bändin Bad Signin nokkamieheksi olivat paitsi koulineet, myös kypsyttäneet. Hakala oli aina hallinnut englanninkielisten laulujen tekemisen, mutta uran varrella vankistunut suhde amerikkalaiseen kantri- ja southern rockiin ojensi hänelle aivan uudenlaiset avaimet sanaisen sävelarkkunsa hyödyntämiseen.
Runsaasti laulajan omaa materiaalia sisältänyt sooloalbumi ”True Stories – Mostly” sai ilmestyessään osakseen positiivisen vastaanoton, syystäkin. Kun esimerkiksi jo Bad Signin kanssa aiemmin levytetyt Be Seeing You ja hitaaksi swingiksi muuntautunut Mistreated soivat tasokkaan Bandits-nimellä siunatun studiokokoonpanon (kitaristit Raisi Heikkinen ja Jape Sainio, basisti Mikko Sillfors ja rumpali Santtu Vihunen kera Dallas Waynen, Olli Haaviston ja Pentti Lahden tapaisten vierailijoiden) matkassa tuoreina, Aikan vanhempaan tuotantoon nähden tyystin toisella tapaa juurevina sovituksina, ne eivät vaikuttaneet häviävän piiruakaan samalla julkaisulla versioiduille David Allan Coen Son Of The Southin tai Waylon Jenningsin Good Hearted Womanin kaltaisille outlaw-klassikoille. Aivan uudet omat tekstit tuntuivat pistävän vielä paremmaksi: puolison kaksinaamaisuudesta kertova mollisoinnutettu kantrinumero You Made The Song saattaa hyvinkin olla yksi vaikuttavimmista kotimaista alkuperää olevista tämän genren sanoituksista ikinä. Laadukkaan pitkäsoiton kantrimmasta materiaalista erottui ja erottuu yhä tänä päivänä edukseen myös kuuma swamprock Alligator Purse, samoin kiekon päätösnumero Born To Ramble, joka harhauttavasta nimestään poiketen tunnelmoi Hakalan ja kumppaneiden käsittelyssä saksofonisooloiltuna viihteellisenä slovarina. Sekä yhden LP:n laajuisena vinyylisenä prässinä että laajennettuna tupla-cd:nä ilmestynyt uusintapainos on nyt ansaitusti tuonut nämä huipputeokset jälleen kaikkien korville.
Myönnetään, Hakalan hiljattainen poismeno ei voi olla vaikuttamatta niihin tunnetiloihin, joita julkaisulle sisältyvän, riisutuista trubaduuristudioäänityksistä koostuvan bonus-cd:n soittaminen juuri tällä hetkellä aiheuttaa. Keravalla 1991 taltioiduista 14 kantripitoisesta esityksestä muutamat ilmestyivät kyllä jo aikaisemmin ”Bluelight Rockabillies” -kokoelmasarjalla, mutta täydessä laajuudessaan tarjoiltuna nämä akustiset ”mies, kitara ja huuliharppu” -sessiot ovat poikkeuksellisen koskettavaa kertomaa. Demomaisesta olomuodostaan huolimatta näitä Aikan soolotöitä voi myös vilpittömin mielin kehua musiikillisesti päivänvalon kestäviksi.
Vaikka raidat on purkitettu selvästi ennen Bandits-aikoja, tyylillisesti ne syventävät juuri ”True Stories – Mostly” -albumilla nahkansa luoneesta konkarimuusikosta ja hänen musiikkimaustaan sekä keikkaohjelmistostaan muodostuvaa kokonaiskuvaa. Tässä vaiheessa Hakala ei ollut valmistautunut lainkaan omien kappaleidensa levyttämiseen, vaan keskittyi yksinomaan covereihin. Ne hän kuitenkin toteutti omalla harjaantuneella tyylillään.
Onnistumisia on siten tarjolla kasapäin. Niihin lukeutuvat esimerkiksi Ian Tysonin apea-sävyinen folkkantriballadi Four Strong Winds, Daniel Mooren old-time-henkinen Cross The Borderline, tyylikkäästi mallinnettu Neil Young -originaali Comes A Time, Lee Claytonin alkujaan kirjoittama ja mm. Jerry Jeff Walkerin levyttämä Won’t You Give Me One More Chance sekä Guy Clarkin Like A Coat From The Cold. Aikkaa omalla uudella kotikentällään peilaavat hienosti myös Charlie Danielsin ironinen 1970-luvun hitti Long Haired Country Boy sekä riipaiseva Hank Williams -tulkinta Rambling Man. Laulajan mielessä taatusti vielä häilyneisiin rockabillynuoruuden urotekoihin palataan konkreettisesti vain Tear It Upin sekä Blue Moon Of Kentuckyn myötä, niistäkin jälkimmäisen Hakala versioi persoonalliseen tapaan folk-sovitteisena.
Ainoastaan levyn kansitekstien suppeus – tai pikemminkin (kappaletietoja lukuun ottamatta) niiden täydellinen puuttuminen jättävät vuoden kotimaisen uusintajulkaisun ilman muutoin ansaittua täyttä viittä arvostelutähteään.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)
