eri esittäjiä – You Gave Me Reason To Live – Southern And Deep Soul From Louisiana
(Kent CDKEND 501)
Route 90 kulkee Yhdysvaltojen eteläosassa. New Orleansin ja Houstonin välissä tien varrella tai sen läheisyydessä on sellaisia kaupunkeja kuin Lafayette, Crowley, Lake Charles, Port Arthur ja Beaumont. Näissä luotiin ja luodaan edelleen musiikkia, joka tunnetaan nimellä cajun, zydeco ja swamp blues. Eddie Shuler, Carol Rachou ja J.D. Miller tuottajina ovat tuttuja nimiä alan harrastajille. Tämä kooste esittelee kuitenkin deep soulia Lounais-Louisianasta. Memphisin ja Houstonin vaikutus kuuluu musiikissa.
Kun silmäilin kappalelistaa, niin esiintyjät vaikuttivat oudoilta. Tarkemmalla tutkinnalla löysin sentään (minulle) pari tuttua nimeä. Rockin’ Sidney sai mainetta myöhemmin 80-luvulla My Toot Toot -rallilla. Koosteella meille tarjotaan Goldband-äänite Trust vuodelta ’67. Bobby Charles kirjoitti Bill Haleyn ison hitin See You Later Alligator. Tämän jälkeen hän toimi pääasiassa lauluntekijänä monelle N.O.-artistille sekä levytti harvakseen itse myös 60-luvulla: tästä esimerkkinä mainio Big Boys Cry vuodelta ’65. Charles levytti 70-luvulta eteenpäin monta arvostettua albumia ja tunnetaan yhteistyöstä myös The Bandin kanssa.
Ensimmäistäkään valtakunnallista hittiä ei löydy kokoelmalta, sillä musiikki oli tarkoitettu paikallisille. Goldbandin studion äänitykset ovat aika askeettisia (ehkä tarkoituksella?), kun taas La Louisiannen tuotteet ovat hiukan parempia soundiltaan. Studiokokoonpanot olivat hyvin pelkistettyjä (kitara, urut, rummut). Joillakin äänitteillä mukana on myös puhallintausta.
Kappaleiden laajempi esittely ei ole kaiketi tarpeen, mutta otan sentään muutaman esimerkin. Varhaisin äänite on vuodelta ’61. Sticks Hermanin Lonely Feeling on lähempänä swamp poppia kuin soulia. Tuorein esimerkki on vuodelta ’75. Moody Scottin One Man’s Happiness voisi olla hyvinkin äänitetty Royal-studiolla Memphisissä. Lauluyhtyetarjonta on vähäistä. Ike Porter & The Fabulations teki ANLAlle pari singleä, joista Love For Love, Heart For Heart vaikuttaa parhaimmalta. Virkistävä poikkeus on myös teinipari Terrie & Joy La Royn hempeily Without Love What Would Life Be.
Harvoin tulee enää vastaan Ace/Kentin kokoelmia, joissa esitellään näin outoa materiaalia. Sen takia tutustuin tähän mielellään.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 4/2021)
