THE WICKED LO-DOWN – Out Of Line
(Gulf Coast)
Nyt ollaan perusasioiden äärellä, sillä kuuntelussa on pitkästä aikaa puhdas bluesalbumi. Uuden Englannin osavaltiosta kotoisin oleva The Wicked Lo-Down tarjoilee meille Texas-bluesia. Musiikillisesti viisikko liikkuu jossain varhaisen ZZ Topin, Omar & The Howlersin ja Fabulous Thunderbirdsin laidunmailla. Olemme siis suhteellisen lähellä allekirjoittaneen mielimusiikkia.
Tuore albumi on bändin toinen julkaisu ja ensimmäinen oikealle levy-yhtiölle tehty. Se edellinen on parin vuoden takainen omakustannejulkaisu ”We Hot”. Tällä levyllä sävellykset ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta herrojen itsensä kirjoittamia. Ensimmäinen lainakappale Hound Dog Taylorin I Just Can’t Make It on varmasti lehtemme lukijoille tuttu, mutta se toinen on otettu genren ulkopuolelta ja todella kaukaa. Kyseessä on niinkin hurja valinta kuin Britney Spearsin levyttämä Toxic. Kyllä, luitte aivan oikein! The Wicked Lo-Down on tehnyt siitä niin itsensä kuuloisen version, että kappaleen alkuperää tietämättä asiaa ei edes huomaa. En minä ainakaan huomannut. Vasta krediitit luettuani aloin selvittää kappaleen alkuperää ja yllätys oli suuri, kun mysteeri selvisi. Tämä on todiste siitä, että musiikki on aina hyvää, se vain pitää esittää oikein. Vetoapua tarjoilee Monster Mike Welch kitaroineen.
Levy on tehty Mike Ziton Gulf Coast -merkille ja herra on pistäytynyt studiossa soittamassa kitaraa nimikappaleeseen. Kolmen kitaran voimin soitettu kappale potkii kuin villi varsa kevätlaitumella. Hidas blues If I on kirjoitettu selkeästi Albert King mielessä, joskin lopun kitarasoolo voisi olla vaikka Robert Crayn soittama. Wanna Be -instrumentaali on tuhti perusboogie, ja mikäli Hurriganes olisi vielä kasassa ja levyjä tekisi, niin sävellys olisi kuin heille tehty. Sovituskin olisi sopivasti valmiina. Jimmie Vaughanin lickejä pursuava Action Woman on varsinainen täysosuma, joka jää ainoastaan kaipaamaan harppusooloa.
Tämä levy on oiva todiste siitä, että bluesvuosi 2024 on alkanut hyvin ja toivottavasti se myös jatkuu sellaisena. Ainoa asia, mikä tällä levyllä pikkuisen harmittaa, on Nick Davidin soittama harppu, jota on mukana luvattoman vähän. Hän voisi jatkossa puhkua instrumenttiaan useammassa kappaleessa.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)
