WHISTLE BAIT
Switchin’ With The Whistle Bait
(Goofin’ GRCD 6149/GRLP 61208)
(1) Switchin’ In The Kitchen (2) The First Cut Is The Deepest (3) Night And Day (4) Little Bitty Things (5) How Can You Treat A Guy... (6) Don’t Knock It! (7) Web Of Love (8) Kana Kapila (9) Bedtime Teacher (10) Cheek Flapper (11) Talk About Love (12) Echoes Of My Heart (13) The Loner (14) Dance Franny Dance! + (15) Lawdy Mama (LP-bonus)

Jo vuodesta 1984 lähtien juurimusiikin ilosanomaa maassamme levittänyt haminalais-helsinkiläinen Whistle Bait on saavuttanut urallaan 5. pitkäsoiton rajapyykin. Määrä tuntuu bändin mittavaan aktiivikauteen nähden oudon vähäiseltä. Whistle Baitin tapauksessa voi kuitenkin vilpittömästi todeta laadun korvaavan määrän. Sitäpaitsi, onhan yhtye muutoin levyttänyt runsaasti materiaalia niin sinkuille, EP:ille, minialbumeille kuin erilaisille kokoelmalevyillekin. Uutuuskiekko ”Switchin With...” merkitsee usean vuoden levytystauon päättymisen lisäksi myös Whistle Baitin paluuta alkuperäiselle levymerkilleen Goofin’ Recordsille. Tapahtumaa juhlistaakseen keikkabändinä eritoten ansioitunut kokoonpano oli halunnut tallentaa ilmavan, hyväntuulisen biletunnelmansa myös levylle. Yhtye linnoittautuikin tuottajansa Janne Haaviston kanssa erämaamökkiin kolmeksi päiväksi palaten takaisin sivilisaation pariin mukanaan valmis miltei 100-prosenttisena livenä toteutettu albumikokonaisuus, joka saa todella hakea vertaistaan.

Whistle Bait on niitä harvoja kotimaisia yhtyeitä, jotka ovat onnistuneet välttämään karsinoitumisen mihinkään tiettyyn musiikkigenreen, mutta kuitenkin luomaan vakaan fanipohjan useiden eri diggarikuntien keskuudessa. Orkesteri on yksinkertaisesti päätynyt tekemään ”Whistle Bait –musiikkia” aivan omassa kategoriassaan sulauttaen alati laajenevaan tyylivalikoimaansa elementtejä miltei mistä tahansa roots-pitoisesta tarjonnasta. Yksi bändin keskeisistä ja kaiketi myös rakkaimmista voimavaroista on ollut musta rock’n’roll, mistä tällä levyllä varmimpana osoituksena kuullaan käynnistysraitana toimivan raivotautisen Don Covay –numeron ohella myös solisti Vesa Haajan omaa tuotantoa oleva äreästi rokkaava ”Don’t Knock It!”. Mallikasta rhythm’n’blues-noveltyhenkeä huokuu myös fonisti Juho Hurskaisen ja kosketinsoittaja Kim Drockilan (sekä luonnollisesti myös muiden yhtyejäsenten) yhteispelin maukkain hedelmä, instrumentaali ”Cheek Flapper”. Reipastempoista 1960-luvun alkupuolen Louisiana–groovailua nostetaan puolestaan esiin Danny Whiten alunperin levyttämän ”Little Bitty Things” –kappaleen muodossa. Vinyylipainoksen hankkijat saavat lisäksi bonus-raitana omakseen sekä Edgar Blanchardin että Larry Williamsin hengentuotteina ennen muinoin tutuksi tulleen New Orleans –revittelyn ”Lawdy Mama”. Haajan pöytälaatikosta lähtöisin olevalla popsoul-numerolla ”The First Cut Is The Deepest” taas tavoitellaan vaatimattomasti Motownin veroisia äänimaisemia.

Kuten odottaa sopii, on viime vuosina ahkerasti Elviksen 1960-luvun tuotannon puolesta liputtanut Whistle Bait tuonut Kuninkaan matkassaan myös studioon, tällä kertaa tosin vain Haajan sävellysten välityksellä. Rytmikäs bossanova-rock’n’roll ”Night And Day” istuu kaikkine elvari-kliseineenkin bändin repertuaariin erinomaisesti, samoin kevyesti honkytonk-kantrahtava ”Echoes Of My Heart”. Erityisesti Whistle Baitille on kuitenkin nostettava hattua heidän ennakkoluulottomuudestaan kytkeä perinteiseen rock’n’roll-sapluunaan aineksia myös beat- ja kitarayhtye-osastosta. Belgialaisen The Cousins-bändin hulvaton kulttiklassikko ”Kana Kapila” on ollut pitkään bändin toivotuimpia lavastandardeja, samoin teksasilaisen Floyd Dakil Combon vuoden 1964 menopala ”Dance Franny Dance”. Leimallisemmin 1960-luvulle yhtye uppoutuu tällä erää Haajan käsialaa olevalla surf-kitarapitoisella kappaleella ”How Can You Treat A Guy...”. Pikkunäppäriä taustastemmojen värittämiä 1960-lukulaisia pop-rock’n’ roll-numeroita ovat myös ”Bedtime Teacher” ja ”Talk About Love”. Jylhä, yliampuvankin majesteettisia sfäärejä kosiskeleva Roy Orbison -henkinen balladi ”The Loner” on sävellyksenä yksi Haajan uran vaikuttavimmista aikaansaannoksista, jonka äänittämisessä myös studioisäntä Haavisto on tehnyt esimerkillistä työtä.

”Switchin’ With…” ei jätä liiemmälti sanan sijaa siitä, kuka on tällä hetkellä sekä soitannollisesti että asenteeltaan bailubändien ehdoton ykkönen Suomessa. Poikkeuksellisen hilpeitä ”DDR-fiiliksisiä” kansiaan myöten niin albumi kuin sen takana seisova yhtyekin tekevät kertalaakista aukottomaksi ainakin yhden asian: juurimusiikki ei ole jurojen ihmisten puuhaa!

Pete Hoppula