WENTUS BLUES BAND
Woodstock
(Ruf 1168)
(1) Facebook Blues (2) She’s So Fine (3) Moving My Wheels (4) Blues Ain’t Bad (5) From The Cradle To The Grave (6) Beautiful Woman (7) Selma (8) Wind In My Hair (9) Cold Cold Week (10) 57 Radio (11) Black Cat Bone (12) Morning Glory

Viime kesänä Wentukset matkustivat Levon Helm -studiolle, joka sijaitsee Woodstockissa. Siitä myös levyn nimi. Mukana reissulla oli Sky High -yhtyeestä tuttu Clas Yngström. Mies on pariin otteeseen aiemminkin tehnyt yhteistyötä WBB:n kanssa, levyillä No Beginner sekä Wentus Blues Band featuring Phil Guy. Tällä kertaa hän toimi tuottajana.

Siinä missä Agriculture-projekti keskittyi juurimusiikin lähtökohtiin, liikutaan nyt hieman laajemmassa mittakaavassa. Pääpaino on silti totutusti bluesissa. Osa materiaalista on uutta, osa ennestään tuttua. Aiheeltaan ajankohtainen Facebook Blues, kepeä mukaansa tempaava kumarrus 50-luvulle She’s So Fine sekä soulahtava bluesballadi Beautiful Woman ovat jo jonkin aikaa kuuluneet bändin live-esityksiin.

Tuottamisen ohella Yngström sekä kynäili että sävelsi raskaasti keinuvan kappaleen Blues Ain’t Bad. Hänen lisäkseen levynteossa auttoi monitoimimies Pete Brown, joka on kirjoittanut kappaleita mm. Creamille ja David Bowielle. Brown teki yhteistyötä Juho Kinaretin kanssa sanoituksen parissa. Tuloksena olivat Moving My Wheels, Selma ja Wind In My Hair. Muut kappaleet ovat WBB:n tuotantoa.

Instrumentaalisesti levy on loistava tyylinäyte Wentusten osaamisesta. Kitarafania hemmotellaan armottomasti ja Pekka Gröhnin taikurisormet tekevät takuulla lähtemättömän vaikutuksen. Agricultureen verrattuna Woodstock on jollain lailla lempeämpi, ei niin rosoinen. Juuri kun aloin kaivata WBB:n tunnusomaista energiaa ja revittelyä, törmäsin poikkeukseen. Robban Hagnäsin kynästä syntynyt 57 Radio iski tajuntaani kuin sähäkkä kissa kynnet ojossa. Se yllätti minut täysin.

Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Levy ei ole aivan tasapainossa. Laulu-osuudet, sisältäen soolot ja kertosäestemmat, eivät vaikuta yhtä viimeistellyiltä kuin instrumentit. Toisin kuin aikaisemmilla levyillä Juhon äänirekisteri ei pääse täysin esille. Ajoittain hän jopa hukkuu musiikin alle, mikä on todella sääli! Se on pienestä kiinni, mutta vaikutus tuntuu kuitenkin lopputuloksessa.

Esimerkiksi arvion alussa mainitsemani kappaleet eivät anna totuudensaatikka sitten oikeudenmukaista kuvaa Kinaretin laulukyvyistä. Parhaimman käsityksen antaa kenties Wind In My Hair. Jos tämä seikka olisi kohdallaan, moni kappale saisi eri tavalla nostetta. Pienoisesta moitteesta huolimatta levy on hyvä.

Miranda Lindqvist