TWEED – Love Strong
(omakustanne)
Tämän pumpun solisti Gervis Myles on käynyt pitkän gospelkoulun ja bluesuraa on takana vuosikymmeniä. Gervis toimii myös Idle Minds -nimisen bluespoppoon vokalistina. Eikä nelimiehiseltä säestyskokoonpanolta puutu meriittejä heiltäkään, selvästi tekijät asialla.
Levylle osuu muutama oikeinkin makoisa osuma, mutta linja on sen verran hakusessa, ettei kokonaisuus oikein hahmotu. Esimerkiksi ykkösralli My Mountain juhlii hyvällä roots-soundilla, mutta perusränttä jää silti sangen ponnettomaksi. Selkeä huti on rockblues Dying Land, jolla soi slide, mutta esitys on tarpeeton. Oman sorttisensa erikoisuus on Walls, joka alun kevyen funkkauksen jälkeen kuulostaa choruksessa aivan joltakin kakkosdivarin 70-lukulaiselta hardrock-combolta. Levyn muusta materiaalista poikkeaa myös ainoa instru The Hustler, hurjatempoinen rockaava jump, jolla kitara ja foni ottavat mittaa toisistaan.
Mutta sitten niitä plussia. Love Strong keinuttaa mukavassa nykypopsoul-meiningissä, biisi on nätti ja se svengaa vaivattomasti. Yhdeksi kiekon komeimmista teoksista osoittautuu Thinkin’ You Can Take Some, jolla nykyblues ja soul risteytyvät oivaltavalla tavalla. Hituriballadi One More Chance hoidellaan uskottavasti ja kappaleella kuullaan kyllä koko levyn parasta laulutulkintaa. Ainokaiseksi coveriksi valikoitunut Snakeboy Johnsonin Woman Don’t Lie toimii napakasti, turhia konstailematta. Toinen täysosuma on hidas mediumblues This Time, jossa muodostuu mainio kontrasti vähän laiskan toteavan laulun ja biisin sykkeen välille.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
