TOMMY CASTRO – A Bluesman Came To Town – A Blues Odyssey
(Alligator ALCD 5006)
Kävelin San Franciscossa arki-iltana 1990-luvun puolivälissä etsien sopivaa ruokapaikkaa, kun satuin kuulemaan kadulle hienoa blueskitarointia ja -laulua Saloon-nimisestä baarista. Menin sisään ja näin artistin, josta en ollut aiemmin kuullut. Tommy Castro bändeineen kolahti heti mahtavine kitarasooloineen ja sielukkaine lauluineen. Heiltä oli juuri ilmestynyt esikoisalbumi ”No Foolin’”, joka on edelleen yksi parhaista modernin bluesin mestariteoksista. Sen jälkeen Castro on flirttaillut bluesrockin ja soulin kanssa. Pohjana on kuitenkin ollut aina blues. Tästä hyvä osoitus on albumi ”Gratitude”, jossa Tommy kiittää ja kumartaa häntä inspiroineille blueslegendoille.
Tämä on Tommy Castron 16. albumi, jonka nimi sai minut ostamaan sen. Odotin vanhaa kunnon meininkiä, jota ei ollut tarjolla kuin paikoitellen, mutta yllätyin silti positiivisesti. Kyseessä on konseptilevy, joka kertoo tarinaa köyhästä maalaispojasta, joka kuultuaan bluesartistia päättää ryhtyä sellaiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole mikään rockooppera vaan jokainen esitys toimii musiikillisesti omilla ehdoillaan. Sanoitukset kuljettavat tarinaa eteen päin. Tuottajana on tunnettu Tom Hambridge, joka on säveltänyt suurimman osan kappaleista Tommyn kanssa ja toimii myös yhtyeen rumpalina.
Tällä levyllä käydään läpi useampia blues-, r&b- ja roots-genrejä. Avaus- ja päätöskappaleet ovat erilaisia versiointeja numerosta Somewhere. Ensin kuullaan sähköinen versio, jossa on vierailijana huuliharpisti Jimmy Hall. Ja päätteeksi akustinen versio delta-hengessä, pelkällä laululla ja slide-kitaralla. Näiden väliin mahtuu gospelia (toisena laulajana Terrie Odabi), soulia Sam Cooken ja Otis Reddingin tyylisesti sekä Chuck Berry -imitaatio. Paluuta alkuperäiseen Tommy Castro -menoon edustavat aiemmin mainitun lisäksi blueskappaleet I Got Burned ja Blues Prisoner.
Kitaransoitto- ja laulutaito sekä ohjelmiston monipuolisuus vievät tätä monipuolista taituria eteenpäin ja toivon mukaan asteen tai pari parhaiten osaamaansa bluesosastoon.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)
