TOKELA & HOEDOWN
Honky Tonk Merry-Go-Round
(MuFarang International MuFa 013)
(1) Honky Tonk Merry-Go-Round (2) A Short Life And The Troubles (3) Young Dreams (4) A Booger Gonna Getcha (5) Let’s Take The Long Way Home (6) Give Me A Red Hot Mama And An Ice Cold Beer (7) Bitter Tears (8) Feelin’ Low (9) Listen To Me (10) Beer Bottle Mama (11) Ugly And Slouchy (12) Night Life (13) Three Steps To Heaven (14) Tonight Will Be The Last Night (15) Tennessee Waltz

Hoedownin Juttutupa-illoissa bändin kanssa on lauteilla meuhkannut vuosien varrella monia suomalaisen juurimusiikin suurimpia taiteilijoita. Yksi heistä on Melrosesta tuttu Tokela, jonka yhteissetti houkkareitten rinnalla teki paikalla olleeseen tuottajaguru Janne Haavistoon niin suuren vaikutuksen, että hän päätti rahdata lauteilla rällästäneen ryhmän studioon lähes siltä istumalta. Ja hyvä oli että rahtasi, sillä äänityssessioissa synnytetty Tokelan ja Hoedownin yhteislevy Honky Tonk Merry-Go-Round on modernin juurimusiikin kiistaton suurteos.

Levyn kokonaissoinnin mukaansatempaavin taika lepää Kallion keilakuninkaan karismaattisissa laulusuorituksissa. Joka ikisellä raidalla koko sydämensä sataprosenttisesti peliin heittävä rokkari on taikonut lätylle uskomattoman uniikin tunnelman ja tehdessään kunniaa ihailemilleen vanhoille lauluille ja amerikkalaiselle perinnemusiikille ylipäätään Tokela on pystynyt ällistyttävällä stailillaan loihtimaan koko keitokselle niin intensiivisen tunnelman, että vastaavaan törmää ani harvoin edes amerikkalaisilla juurimusiikkimarkkinoilla.

Levyn materiaali on valittu huolella, suurelle yleisölle tuttuja biisejä on mukana vain muutama, eivätkä nekään ole mitään megahittejä koskaan olleet. Levy on soundimaisemaltaan ja kappalevalikoimaltaan hyvin samankaltainen kuin Tokelan kovasti diggailemien Maddox Brothersien äänitteillä. Kyseinen perheyhtyehän purkitti jo 40-luvulla musiikkia, joka näin jälkikäteen olisi helppo luokitella rock’n’rolliksi, vaikka sitä aikanaan soitinnuksensa takia kantriksi kutsuttiinkin. Levyn keskeisimpiin raitoihin lukeutuva Ernie Chaffinin v. 1957 Sunille levyttämä Feelin’ Low sopisi mainiosti vanhoille Maddox-äänitteille, kappaleella kuultava Tokelan laulu ja Hoedownin ymmärtävä taustoitus näet muokkaavat mahtibiisistä tulkinnan, joka Maddoxien tapaan välttää täydellisesti yksinkertaisten kategoriointien karikot.

Levyn keskeiseen antiin kuuluu nippu levyn nimikappaleen kaltaisia honkytonk-rallatuksia, mutta mukana on myös laatuluennat Buddy Hollyn ja Eddie Cochranin rockstandardeista, kuin myös pari yleensä yli-imelän leimaa kantavaa kantriklassikkoa, jotka Tokelan ja Hoedownin käsittelyssä saavat arvoisensa tulkinnan. Tennessee Waltz kohoaa yllättäen jopa koko levyn sykähdyttävämmäksi esitykseksi ja Willie Nelsonin Night Lifekin saa osakseen luennan, josta on helppo aistia laulajan tuntevan laulunsa aiheen todella hyvin.

Kai Engrén