T. LEINO BAND
Dynamite Boogie
(Hila HILACD 003)
(1) Jumpin' At Main Street (2) Juke Joint Boogie (3) Meet Me At Midnight (4) I Had A Dream (5) Dynamite Boogie (6) Hello Stranger (7) Drinkin' And Hidin' (8) Snake Bite (9) Stranger In My House (10) Big Fat Woman

Tomi Leino on keikkaillut vuosikausia sekä oman bändinsä kanssa että säestäen ulkomaisia artisteja kuten RJ Mischo, West Weston ja Steve Guyger. Viimeksi mainitun kanssa hän teki vuonna 2007 hienon albumin "Keep On Movin'". Leino on bluesmuusikkona monilahjakkuus. Hän aloitti uransa rumpalina ja on lajissa edelleen maamme kärkikastia. Kitaristina hän on myös huippuluokkaa ja juuri siinä roolissa Tomi on taustoittanut vierailevia artisteja. Mutta aivan parhaimmillaan Leino on harpistina ja vokalistina. Vasta nyt (!) hän julkaisee ensimmäisen omissa nimissään olevan CD:n.

Soittokaverit ovat myös maan parhaimmistoa: Sammeli Palovaara (kitara), Kari Karpo (basso) ja Jarkko Lepistö (rummut). Kaikki ovat sisäistäneet 1950- ja 60-lukujen sähköisen citybluesin, erityisesti chicagolaisen sellaisen perusidean ja hienoudet. Karpo sanoi jopa kerran, että 60-luvun jälkeen ei ole tuotettu merkittävää bluesia. Ei hän varmaan aivan tosissaan ollut, onhan tämäkin julkaisu esimerkki siitä, että laji elää ja voi hyvin.

Paljon olemme kuulleet levyjä, joissa flirttaillaan erilaisten musiikillisten tyylilajien kanssa. Tämä on kuitenkin rehellinen yhden genren kooste. Vertailukohtana Leinon harpunsoitolle tulee väistämättä mieleen Little Walter. Hän soittaa kaikissa harppukappaleissa sähköisesti eli kupittamalla. Toisin sanoen hienointa mahdollista Chess-tyylistä soundia. Jos Muddy Waters vielä eläisi, kelpuuttaisi hän varmasti Tomi Leinon harpistikseen siinä missä Jerry Portnoyn, Jeff Carpin, George Smithin, Mojo Bufordin ja lukuisat muut legendat.

Laulajana Leino on myös lahjakas. Hänen ääntämisensä, fraseerauksensa ja tahdituksensa ovat juuri sitä, mitä tässä tyylilajissa pitää olla. Kitaraa Tomi soittaa parilla kappaleella. "Meet Me At Midnight" on T-Bone Walker -tyylinen hidas strollaus. "Snake Bite" mukailee Freddie Kingin "San-Ho-Zay" -kappaletta. Kaikki muu on huuliharpun ja laulun juhlaa ja hienoilla taustoilla varustettua. Jos tältä julkaisulta haluaa etsiä moitittavaa, on se levyn kokonaiskesto (35:37). Enemmänkin jaksaisi kuunnella näin hyvää musisointia. Mainittakoon vielä, että kaikki kappaleet ovat Tomi Leinon omia sävellyksiä. "Dynamite Boogie" on hieno bluesalbumi, joka sijoittuu kansainvälisessäkin vertailussa parhaaseen A-ryhmään.

Harri Haka