TIP OF THE TOP – Depot Street Blues
(Delta King #)
LITTLE JONNY & THE GIANTS – We Got It Goin’ On!
(Cornbread 6013)
Blueskaverukset laulaja-kitaristi Jon Lawton sekä harpisti Aki Kumar ovat yhteinen tekijä näille kahdelle, jo hyvän aikaa sitten alun perin julkaistuille (ensimmäinen 2009 ja jälkimmäinen 2013) mutta BN:ssä esittelemättä jääneille levyille. Niistä ”Depot Street Blues” on tukevaa Chicago-bluesia jo yhtyeen nimenkin velvoittamana (muistattehan William Clarken nimikaimalevyn ”Tip Of The Top”), mutta sokeroituna myös länsirannikon nuoteilla.
”We Got It Goin’ On” sekoittaa West Coast -sävyjä laajemmin 50- ja 60-lukujen mustaan musiikkiin, toki listalla ovat silti mukana muutamat tutut laulut ”kotikaupungistakin”: Wolfin hienosti versioitu I Didn’t Know, Little Walterin keinuva Mellow Down Easy, foni- ja pianopohjaisesti lähestytty It’s Too Late Brother sekä Jimmy Rogersin Trace Of You. Samaan voi hyvillä mielin lisätä vielä instrumentaalin Aki Daki Stomp, Kumarin tekosia ja täyttä Chicagoa.
Jon Lawton on säveltänyt levylle seitsemän kappaletta. Kumarin hienoa taustaharppua kuullaan mm. kappaleella Worried. Elmore James on eräs Lawtonin suurimmista suosikeista ja siitä mallina on tarjolla miehen jykevä slideversioitu No Other Man. Let’s Rock sekä I Would You Love Me taas ovat kuin suoraan Jimmy Reedin oppikirjasta ja Jonnyn laulukin seuraa esikuvansa latuja. Samaan rytmilajiin voi laskea myös James Mooren eli Slim Harpon Hey Little Girlin. Kiddiolla kundit mukailevat omalla tavallaan John Littlejohnin versiota kappaleesta.
”Depot Street Blues” on kunnianosoitus niin Little Walterille (miehen neljän oman kappaleen muodossa) kuin William Clarkelle. Stranger Bluesissa erikoista on Kumarin kromaattisen harpun soitto taustalla. Esityksessä on jotakin samaa loistoa kuin aikanaan Clarkella Lowell Fulsonin kanssa Tavastialla. Lisää Kumarin hienoa harppua laulun kera kuullaan mm. kappaleella One Of These Mornings. I Got To Go on puolestaan näyte siitä, miten Walterit soitetaan taustoineen kaikkineen. Niin ikään Temperature, Mellow Down Easy… molemmat taattua Walter-nautintoa.
Lawtonin oma Go Ahead on sekin loistavan ajatonta Chicagoa, samoin 50-luvun alun tyylinen Wait Baby. Nimikappale Depot Street Shuffle tuo jälleen esille miehen mieltymyksen Elmoren suuntaan.
Fulsonille merkattu mutta mielestäni Tampa Redin versio Love Her With A Feeling on vahva sekoitus länsirannikon kitarointia ja Sonny Boyn Chicago-harppua. Evan’s Shuffle päättää levyn rummun, kitaran ja basson takoessa kappaleen tutun hypnoottista rytmiä Kumarin puhaltaessa harpullaan taikaa liekkeihin.
Molemmat arvioidut levyt sujahtavat hienosti bluesin ystävän soittimeen, mutta on oma valintasi, kumman tyyli iskee enemmän. On aina miellyttävä kuulla yhtyettä, jossa soittajat kuuntelevat toisiaan, täydentäen toistensa soittamista taidolla ja hienovaraisuudella, jollaista harvoin enää kuulee. Tämän ja Chicago-painotuksen johdosta oma valintani kääntyi muutaman nuotin verran enemmän ”Depot Street Bluesin” puoleen.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
