TINY LEGS TIM – Call Us When It’s Over
(Sing My Tittle SMT 20)
Koronasta juontaa lopulta jotain hyvääkin, kuten tämä bluesalbumi. Ahkerasti keikkailevaa Tiny Legs Timiä alkoi ottaa päähän keikkailublokki, edes Missy Sippy Blues Club (ks. BN 303) ei tarjonnut hänelle livesoittotilaisuuksia. Aiheesta suivaantuneena Tim kutsui kolme kokenutta ystäväänsä hätiin (Bernd Coene, rummut, Mattias Geernaerf, rummut ja Tom Vleric, kitara; Tim itse tietysti kitaroi ja laulaa) ja pumppu linnoittautui yhdeksi viikonlopuksi tekemään sitä, mistä he eniten pitävät, eli soittamaan bluesia yhdessä. Levyltä huokuu tiivis läsnäolo, eräänlainen live-tila ja tunnelma on hyvinkin pelkistetty, intiimi suorastaan. Tässä ei olla nyt lähdetty merta edemmäs kalaan, vaan ilmiselvänä pyrkimyksenä on ollut tavoittaa bluesin sinihehkuinen ydin. Niin, ja tätä saa myös LP-levynä!
Levyllä saavat pienet asiat suuren merkityksen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii avausnumero Love Come Knockin’, biisi liikkuu transsibluesin mielenmaisemissa, jota hypnoottinen biitti kuljettaa väsymättä eteenpäin. Loppua kohden esitys vain nostaa intensiteettileveliään yhä korkeammalle. I Believe ei ole Elmore Jamesin klassikko vaan ihka uusi biisi. Sillä simppeli riffi johdattaa hidasta bluesia. Myös komea ja täsmällinen kitarasoolo osuu napakasti maaliinsa. Hienovaraisen bassolinjauksen kutsuun vastaa primitiivisoundinen kitara raidalla One More Chance, jolla kitara ja laulu soivat unisonossa. Meno kasvaa biisin lopussa, kunnes se kuin huomaamatta vaipuu hiljaisuuteen. Myöskään It’s All Over Now ei ole se kaikille tuttu ralli, vaan se toimii kuin allekirjoituksena levylle. Herkkäsaundinen raita maalaa loppuun kauniin ja rauhoittavan maiseman, ikään kuin lopputeksteiksi leffan perään.
Paketin ainokaiseksi coveriksi on valikoitunut R.L. Burnside’n komea Going Down South. Suorastaan kipeän kauniisti soiva slidekitara värjää sävykylläistä taustaa bluesklassikolle. Säröisästi ja varovaisesti starttaava soolo yltyy kappaleen edetessä yhä vaan raivokkaammaksi, lopun tunnelmat ovat kuin myrskyn keskeltä. Ainoa selkeästi nopeampi numero on Ocean, jolla astellaan määrätietoisesti Chicago-mallisen pomppubluesin tahtiin. Biisissä on vahva vääntö ja toiminta on määrätietoista, tässä on oikeaa tekemisen meininkiä ja kitarasoolot ovat otteiltaan sopivan rotevia.
Kuudennella albumillaan Tiny Legs Tim venyttää vahvojen julkaisujen sarjaansa, joka toivottavasti jatkuu aina hamaan tulevaisuuteen saakka.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
